Tanskassa käynnissä olevan puoluepoliittisen väittelyn tuoksinassa monet pohtivat, onko se pelkkää umpitutun parlamentaarisen pelin pintaväreilyä vai onko kysymys siitä, että Tanskan politiikkaa vuosikymmenien ajan leimannut kaava on todellakin murtumassa.
Kevään puoluepoliittisessa väittelyssä on lähinnä kysymys sodiaalidemokraateista ja keskustaan kuuluvasta sosiaaliliberaalisesta Radikale Venstre -puolueesta, jotka ovat purkaneet aikaisemman liittonsa ja kulkevat nyt eri suuntiin.
Tämä kurssinmuutos on antanut aihetta monenlaisiin kirjoituksiin ja arvailuihin uusista puolueiden välisistä liitoista Tanskan tulevassa hallituksessa.
Kansanpuolueen välttämätön tuki
Pääministeri Anders Fogh Rasmussenin nykyinen hallituskoalitio, jonka osapuolina ovat hänen liberaali Venstre-puolueensa (V) ja konservatiivit (K), saattoi saada enemmistön vain äärioikeistolaisen Tanskan kansanpuolueen (DF) avulla, jota ilman mikään VK-hallitus ei olisi ollut mahdollinen.
Nyt Radikale Venstre (RV) tarjoaa itseään vaihtoehdoksi DF:lle ja kalastelee sameissa vesissä saadakseen taakseen tyytymättömiä, humanistisemmin suuntautuneita porvarillisia äänestäjiä.
Sosiaalidemokraatit nousseet hieman
Kriisiin ajautuneiden sosiaalidemokraattien kannatus näytti mielipidekyselyiden mukaan olevan nousussa sen jälkeen, kun he olivat valinneet uudeksi puheenjohtajakseen Helle Thorning Schmidtin. Tämä menestys osoittautui kuitenkin lyhytaikaiseksi.
Vuodenvaihteen jälkeen tehdyissä kyselyissä sosiaalidemokraatit ovat saaneet historiansa alhaisimmat kannatusluvut. Monet odottivat Thorning Schmidtin tuovan eripuraiseen puolueeseen uutta henkeä ja yhtenäisyyttä, mutta vaikutus jäi paljon toivottua vähäisemmäksi.
Puolueen valtakunnallisessa kokouksessa huhtikuussa Thorning Schmidt kuitenkin teki hyvinvointivaltion uudistamista koskevan pelinavauksen, jonka perusteella hänen aikaisempi keskustahakuinen linjansa näyttäisi nyt olevan lähempänä puolueen vasemmistosiipeä.
Vappujuhlinnan yhteydessä sosiaalidemokraatit saivatkin sitten pitkästä aikaa juhlia sitä, että heidän kannatuksensa oli noussut 2,2 prosenttiyksiköllä.
Uusi koalitio vaalien jälkeen
Juuri sosiaalidemokraattien kriisi sai Radikale Venstre -puolueen pohtimaan mahdollista hallituskoalitiota Venstren ja konservatiivien kanssa seuraavien kansankäräjävaalien jälkeen.
Sosiaalidemokraattien tavoin myös RV on kärsinyt sisäisistä valtataisteluista. Näin tapahtui viimeksi huhtikussa, kun suosittu syyrialaissyntyinen Naser Khader ilmaisi toivovansa tiiviimimpää yhteistyötä hallituspuolueen kanssa demarien sijasta.
Viime vuosina kannatustaan voimakkaasti lisänneen RV:n suosio on mielipidekyselyiden mukaan juuri nyt laskussa, mikä johtuu siitä, että äänestäjät eivät tiedä, meneekö puolueelle osoitettu ääni todellisuudessa pääministeri Fogh Rasmussenin Venstre-puolueelle vai sosiaalidemokraateille.
Puolueen puheenjohtaja Marianne Jelved on tosin todennut, ettei yhteistyö sosiaalidemokraattien kanssa tule kysymykseen ennen vaaleja.
Fogh Rasmussenin veroasioissa omaksuma linja ja ulkomaalaispolitiikka eivät toisaalta kuitenkaan vetoa siirtolaisystävälliseen Radikale Venstreen, minkä vuoksi puolue pohtii jättäytymistä puoluepoliittisten liittoutumien ulkopuolelle.
Irti väärästä retoriikasta
Monet porvarillisista poliitikoista ja etenkin konservatiivipuolueen jäsenet toivovat VKR-hallitusta (Venstre, konservatiivit, Radikale Venstre), jotta päästäisiin eroon Tanskan kansanpuolueesta ja sen muukalaisvihamielisesta retoriikasta, josta yhä useammat konservatiivipuolueen jäsenet ovat julkisesti sanoutuneet irti.
Tähän eri kirjainyhdistelmien välillä tapahtuvaan puoluepoliittiseen peliin liittyvä problematiikka ei ole kuitenkaan pelkästään tanskalainen ilmiö, vaan kysymys on suuntauksesta, joka koskee koko Eurooppaa ja jonka juuret ovat globalisaatiossa ja siirtolaisuudessa.
Tanskassa tämä peli on noussut keskeiseen asemaan siksi, että Venstre ja konservatiivit päätyivät ottamaan Tanskan kansanpuolueen tukipuolueeksi. Elleivät ne olisi sitä tehneet, pääministeriksi olisi tullut sosiaalidemokraatti.