New York NHL-kausi on vielä kesken, mutta kautta voidaan jo kutsua kakkosmaalivahtien vuodeksi. Ottawassa, Nashvillessä, Columbusissa ja pikku hiljaa myös Anaheimissa suurimman vastuun on saanut maalivahti, jota kauden alussa kaavailtiin ykkösveskarin lepopäivien paikkaajaksi.
- Ei se varsinaisesti yllätä. Se vain osoittaa kuinka laaja skaala on, kuinka paljon on hyviä maalivahteja ja koko ajan tulee lisää nuoria nälkäisiä kavereita, Atlanta Thrashersin ykköstorjuja Kari Lehtonen miettii.
Ottawa Senators aloitti Martin Gerberin kanssa, mutta päätyi Alex Auldin kautta farmilta kutsuttuun Brian Elliottiin. Nashville Predatorsin tulokas Pekka Rinne nousi esiin Dan Ellisin varjosta. Columbus Blue Jackets ei aikonut luottaa tulokas Steve Masoniin, vaan mieluummin Pascal Leclaireen tai Fredrik Norrenaan, mutta niin vain Mason on ykkönen tai ainakin hyvin lähellä kärkeä kaikissa NHL-vahtien tilastoissa.
Anaheim Ducksissa Jonas Hiller on hivuttamassa Jean-Sebastien Giguerea hiljalleen syrjään, ja Florida Panthersin Craig Anderson on korvannut Tomas Vokounin paljon useammin kuin alun perin oli suunniteltu.
- Ehkä nyt myös annetaan näytön paikkoja nuoremmille tai kakkosvahdeille. Ennen oli vähän niin, että sinä olet meidän maalivahti ja sinä pelaat, meni hyvin tai huonosti. Nyt veskaria vaihdetaan herkemmin, kun on vara valita, Lehtonen arvelee.
Nopeutunut peli raskasta kropalle
Myös lukuisat ykkösveskareiden loukkaantumiset ovat antaneet varamiehille mahdollisuuden näyttää taitonsa. New York Islandersin Joey MacDonald oli yksi NHL:n tähtipelaajista koko marraskuun ajan, kun hän alkoi pelata loukkaantuneen Rick DiPietron tilalla.
New Jersey Devilsin Martin Brodeur on edelleen sivussa, ja sairausloman pituudeksi on arvioitu viisi tai jopa kuusi kuukautta. Kevin Weekesin piti täyttää Brodeurin jättämä aukko, mutta yllättäen kauden pelastajaksi nousikin jo ikuiseksi kakkosveskariksi leimattu Scott Clemmensen.
Tampa Bay Lightning on kutsunut kolme veskaria farmista, Karri Rämön, Riku Heleniuksen ja Mike McKennan, kun Olaf Kölzig ja Mike Smith ovat parannelleet vammojaan.
Itsekin vammojen takia sivussa ollut Lehtonen sanoo, että peli on tullut nopeammaksi ja se saattaa selittää sen, miksi loukkaantumiset ovat lisääntyneet.
- Kroppa ei ehkä aina kestä mukana. Monet veskarit ovat tosi nopeita, ja se on raskasta kropalle, hän selittää.
Jotkut seurat luottavat työnjakoon, kuten Boston Bruins (Tim Thomas ja Manny Fernandez), Chicago Blackhawks (Cristobal Huet ja Nikolai Habibulin) sekä Detroit Red Wings (Chris Osgood ja Ty Conklin).
Mutta toki vielä löytyy perinteisiäkin ykkösveskareita, jotka pelaavat runsaat 70 peliä ja pelaisivat enemmänkin, jos vain annettaisiin: New York Rangersin Henrik Lundqvist ja Calgary Flamesin Miikka Kiprusoff.
Brodeurin nimissä on kauden aikana torjuttujen voittojen ennätys, 48, kaudelta 2006-07. Kiprusoffilla on hyvät mahdollisuudet rikkoa ennätys tällä kaudella, jos hän vain pysyy terveenä.