Biologisten aseiden uhka tulee tiedostaa, ja varautumisen on oltava ajan tasalla huomioiden kansainvälisen lentoliikenteen synnyttämä tartunnan nopean leviämisen riski.
WHO totesi vuonna 1980, että isorokko on rokotusten avulla hävitetty koko maailmasta. Suomessa lasten rokottaminen sitä vastaan päättyi 1978. Muutama viimeinen kaukomatkailija sai rokotteen vielä 1982.
Päätöksissä lähdettiin siitä, että tauti on voitettu ja kukaan ei tahallaan palauta sitä laboratorioistaan ihmiskuntaan. Isorokko on yleisimmin mainittu biologinen ase, mutta luotamme siihen, että biologiset aseet on kielletty ja niiden käyttökynnys on siksi erittäin korkea.
Kemiallisten aseiden käyttö on yhtä lailla kansainvälisin sopimuksin kielletty. Silti aivan viime vuosinakin on syntynyt olosuhteita, joissa kemiallisia aseita on toistuvasti käytetty.
Riski biologisten aseiden käytöstä on yhä olemassa. Siksi Suomi on varannut jokaiselle kansalaiselleen isorokkorokotteen. Suojan kehittyminen vaatii kaksi pistosta, joiden välissä on 28 vuorokautta. Kyseenalaista on, saadaanko uhkakuvan toteutuessa kansalaiset riittävän nopeasti suojattua.
Kuvitteellisessa esimerkkitilanteessa, jossa ennaltaehkäisevän hyökkäyksen kohteeksi joutunut romahtava Pohjois-Korea käyttäisi isorokkoa biologisena aseena Etelä-Koreaa vastaan, suomalaisten ja muiden ulkomaalaisten kiireellinen evakuointi kotimaihinsa olisi luultavasti jo aloitettu.
Kun huomioidaan isorokon 12 vuorokauden itämisaika tartunnasta oireiden alkamiseen, biologisten aseiden käyttö havaittaisiin mahdollisesti liian myöhään. Maailmanlaajuista pandemiaa ei ehkä vältettäisi.
Isorokkoon ei ole hoitoa. Se leviää erittäin herkästi pisaratartuntana ihmisestä toiseen jo hieman ennen oireiden ilmaantumistakin. 30 prosenttia sairastuneista kuolee. Henkiin jääneistä noin 30 prosenttia saa vaikeita arpia, jotka rajoittavat toimintakykyä esimerkiksi kuromalla silmäluomet yhteen.
Isorokkorokotusten palauttamista rokotusohjelmiin tulisi vakavasti harkita. Ja nähdä tämä pahimpaan varautuminen osana maanpuolustusta, joka on pohjimmiltaan kansalaisten suojelua.
Kysymys kytkeytyy osaksi laajempaa keskustelua niistä aiempaan ajatteluun nähden epätyypillisistä uhkista, joiden suhteen Suomen täytyy tarkistaa varautumisen asteensa. Esimerkiksi biologisten aseiden päätyminen jossain päin maailmaa terrorismin välikappaleeksi voi yhtä lailla aiheuttaa yllättävän pandemian.
Päätös isorokkorokotusten aloittamisesta olisi helppo, ellei yksi miljoonasta kuolisi rokotteen aiheuttamiin komplikaatioihin. Ja yksi sadastatuhannesta saisi muuta vakavaa komplikaatiota, kuten aivokalvontulehdusta.
Näitä lukuja voi suhteuttaa vertaamalla niitä liikenteen aiheuttamiin riskeihin. Elämänmittainen suojautuminen isorokkoa vastaan aiheuttaa yhtä suuren riskin, mikä meille aiheutuu, kun liikumme viikon ajan normaalisti suomalaisessa tieliikenteessä.
Kuulun itse niihin, joita lapsena saatu rokote todennäköisesti suojaa. Puolisoni ja lapseni eivät kuulu.
Timo Metsola
Helsinki
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.