Kansanedustaja Antti Rantakangas Pulkkilasta on hyvää vauhtia matkalla kohti suurempia haasteita. Viime viikonvaihteessa pidetty keskustan innottomaksi luonnehdittu pakkopuoluekokous valitsi hänet puolueen varapuheenjohtajaksi, mikä on erinomainen ponnahduslauta politiikan uralla eteenpäin pyrkivälle. Ja sillä laudallahan Rantakangas keikkuu.
Ne, jotka tuntevat Rantakankaan, tietävät, että keskustan varapuheenjohtajuus on hänelle vain välietappi. Pyrky ministeriksi on kova eikä ajatus puolueen puheenjohtajuudestakaan liene vieras.
Rantakangas on kunnianhimoinen. Hän ei kaihda keinoja oman asemansa pönkittämiseksi. Se nähtiin viime eduskuntavaalitaistelun aikana, jolloin hän kyynärpäätaktiikallaan sotki pahasti välinsä muihin Oulun läänin eteläalueelta eduskuntaan pyrkiviin puoluetovereihin.
Nyt odotetaan mielenkiinnolla, nouseeko homma hattuun vai kykeneekö Rantakangas hillitsemään pyrkyryyttään. Ottaa puolueen puheenjohtajaksi valitun Matti Vanhasen tavoin ja sanoin nöyrästi vastaan ne tehtävät, joita hänelle suodaan, ja hoitaa ne kunnolla. Vai sokaiseeko mahdollinen silmissä siintävä ministeriys miehen?
Varapuheenjohtajan rooli keskustassa voi olla tärkeä tai sitten ei. Matti Vanhasen merkitys oli suuri. Pitkän linjan kulkijana hän oli yksi punamultahallituksen arkkitehdeistä, joka lopulta peri niin puheenjohtajan kuin pääministerin paikat komeetan lailla nousseelta, mutta mahalaskun tehneeltä Anneli Jäätteenmäeltä.
Politiikassa nuoresta lähtien puuhastellutta Antti Rantakangasta voidaan kutsua poliittiseksi broileriksi, jos sellaista määritelmää sikatilallisesta on suotavaa käyttää. Hän on hoitanut veljensä kanssa kotitilaa, jossa kasvatetaan sikoja ja viljellään viljaa.
Rantakangas on työskennellyt tuottajajärjestössä sekä pankissa. Ansiot jälkimmäisessä eivät ole kovin mairittelevia. Ajatus poliitikon ammatista on ollut ilmiselvä johtotähti jo kauan ennen kuin kuin hän alkoi tienata leipäänsä sillä saralla. Pitkään erilaisissa kunnallisissa ja maakunnallisissa tehtävissä toimiessaan hän oppi pitämään ääntä itsestään ja tekemään itsensä tykö. Pelin politiikassa hän on jo mestari.
Poliittisissa linjanvedoissaan Rantakangas edustaa vanhaa maalaisliittolaista ajattelua erotuksena muun puoluejohdon kansainvälisestä näkökulmasta. Hän on kuin jäänne menneiltä ajoilta: pitäähän keskustan johtoroikassa ainakin yksi maanviljelijä olla.
Rantakangas on omimmillaan, kun puhutaan maataloudesta ja syrjäalueiden ongelmista. Juuri tässä hän on lähinnä keskustan perinteistä kannattajakuntaa: maatalousväestöä. Tosiasiassa keskustan kannattajajoukon enemmistö tänään on jo muita kuin maatalouteen sidoksissa olevia, ellei historiassa mennä riittävän kauas: viime kädessä jokaisen suomalaisen juuret kun johtavat maaseudulle.
Alueen keskustalle Rantakankaan valinta on tärkeä. Puolueen vahvimmalla tukialueella on koettu jäädyn herrahississä mopen osaan. Varapuheenjohtajana Rantakankaalla on ainakin mahdollisuus saada pohjoisen ääni puoluejohdon kuuluviin.
Keskustan kentällä Pohjois-Pohjanmaalla Rantakankaan valintaan liittyy suuria odotuksia. Paljon suurempia kuin kohtuudella voidaan yhdeltä ihmiseltä odottaa. Tästä Rantakangas saa kiittää itseään. Hän on virittelyt kentän ylisuuriin odotuksiin.
Rantakankaassa saattaa olla poliittista potentiaalia. Eri asia on, riittääkö malttia kasvaa tehtävässä.