Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vuoden 2000 marraskuussa Al Gore sai yli puoli miljoonaa ääntä enemmän kuin George W. Bush. Monessa demokratiassa se riittäisi voittoon, Amerikassa ei. Bush valittiin virkaan, ja siitä alkoi - niin, miksi sitä sanoisi? Vallankumous?
Melkein-presidentti Al Gore ei tuota sanaa käytä, mutta viikko sitten hän piti pitkästä aikaa ensimmäisen poliittisen puheensa, New Yorkin yliopistossa. Se oli harvinaisen painava puhe, joka herättää kahdenlaisia ajatuksia.
Ensimmäinen niistä on helpotus siitä, että Bushin Amerikka ei ole koko Amerikka. Maassa kyetään yhä poliittiseen ajatteluun, joka eurooppalaisin silmin näyttää aivan täysjärkiseltä.
Toinen vaikutelma on hätkähdys siitä, kuinka syvästi Yhdysvallat on Bushin kaudella muuttunut. Entinen varapresidentti puhuu äänenpainoin, jotka alkavat tuoda mieleen Neuvostoliiton ajan toisinajattelijoita idässä.
Gore käy läpi Irakin sodan, talouden, työttömyyden, ympäristöpolitiikan, ulkopolitiikan. Kaikissa niistä on hallinto johtanut ihmisiä tietoisesti harhaan. Jotain aivan perustavanlaatuista on mennyt vikaan maassa ja tärkeät amerikkalaiset perusarvot ovat uhattuna, hän päättelee.
Tällaiset lauseet voivat mennä vielä tavanomaisen puoluetaistelun piikkiin, mutta eivät enää seuraavat.
Gore syyttää hallintoa systemaattisesta pyrkimyksestä tietojen vääristelyyn "totalistisen" ideologian nimissä. Bushin uskollisimmat kannattajat puolestaan ovat aloittaneet eräänlaisen "kylmän sisällissodan" niitä vastaan, jotka ovat eri mieltä.
Bushin hallinto on Goren mukaan kehittänyt erittäin tehokkaan propagandakoneen, joka syöttää ihmisten mieliin myyttejä ja mielikuvia. Sekä kongressi että amerikkalainen media on jättänyt niiden tosiasioiden tarkastamisen liian vähälle. Edustuksellinen demokratia ei toimi, tärkeitä linjapäätöksiä tehdään ilman kunnon keskustelua väärien mielikuvien varassa. Hallinto salaa tekemisiään ja kun muu ei enää auta, vääristelee tietoja. Perustuslaillisia oikeuksia loukataan. Gore pitää Amerikan kiihkeää öljynhimoa riippuvuutena, joka aiheuttaa yhä pahenevia seurauksia kaikkien muiden riippuvuuksien tavoin.
Presidentinvaalit alkavat vähitellen jälleen lähestyä ja puheet jyrkkenevät. Se on normaalia politiikkaa, mutta tällaisiin puheenvuoroihin sisältyy jotain syvästi epänormaalia. Goren esiintyminen on eräänlainen hätähuuto, joka kuvastaa amerikkalaisen yhteiskunnan yhä syvenevää jakautumista. Ennen muuta hän syyttää Bushin hallintoa siitä, että ideologia peittää tosiasiat, eikä presidentti tunne oman valtansa rajoja.
Jo Bushin ensimmäinen kausi on muuttamassa Amerikkaa hyvin radikaalisti. Jos entisen varapresidentin puheita voi ottaa täydestä, tuo muutos tekee siitä maan, jota on vaikea tuntea entisekseen - maan, joka pohjaa ylhäältä johdettuun ideologisesti perusteltuun huijaukseen.
Entisinä aikoina olisi puhuttu aivopesusta.
Lähestyvistä vuoden 2004 presidentinvaaleista saatta tulla yhdet tärkeimmistä Yhdysvaltain historiassa. Bushin hallinto tarvitsee välttämättä vielä toisen kauden viedäkseen urakkansa päätökseen - mikä se sitten ikinä lieneekin. Tällä hetkellä Goren kaltaiset puheenvuorot näyttävät jäävän vain taustahälyksi. Mitä kannattaa olla oikeassa, jos kukaan ei kuuntele?