Varanginvuono Pohjois-Norjassa tarjoaa linnuista kiinnostuneille kaksi huippusesonkia - kevään ja koko kesän. Kokemuksia olisi tarjolla myös syksyllä ja talvella, mutta silloin sääolot Jäämeren rannalla voivat olla retkeilijälle liian vaativat.
Keväällä pääosassa ovat talvehtivat linnut. Määrät ovat suurimmillaan ja olosuhteet parhaimmillaan pääsiäisen tienoilla. Silloin vuonon rannoilla on kymmeniä tuhansia haahkoja, kyhmyhaahkoja ja allihaahkoja, jotka ovat tulleet Venäjän pohjoisosista.
Merellä parveilee runsaasti myös alleja, koskeloita ja mustalintuja. Valtavia lokkiparvia ahdistelevat merikihut. Lokkilinnuista yleisin on pikkukajava, mutta myös isolokit tarjoavat pohjoisen eksotiikkaa. Rannalla nokkivat merisirrit, punajalkaviklot ja meriharakat.
Lintuvuoret kuhisevat pesintäänsä aloittelevia lintuja. Kymmenien tuhansien pikkukajavien kaija - kaija -huudot Ekkerøyan ja Hornøyan lintuvuorilla peittävät meren kuohutkin alleen.
Lintuvuoret pysyvät pitkään asuttuina, aina maaliskuulta elokuun puoliväliin saakka. Hornøyan lintuvuorelle pääsee Vuoreijan kaupungista vain maksullisella venekyydillä, Ekkerøyalle kävellen, mutta lajisto on siellä hieman yksipuolisempi.
Hornøyalla lintuja pääsee melkein koskettamaan. Lunnit ovat lintuvuoren tyylikkäimpiä otuksia. Niiden värikäs nokka ja musta-valkea asu tekevät linnusta papukaijan näköisen. Hornøyalla pesii kaikkiaan kymmeniä tuhansia merilintuja ja pikkukajavia. Molemmat kiislalajit, ruokit, riskilät, karimetsot, luotokirviset ja vuorihempot tulevat tutuiksi saarella.
Lintuja viuhuu taukoamatta ohi, kun ne lentävät merelle kalaan tai palaavat mereltä nokka täynnä saalista. Lunnit istahtavat rinteeseen ja sitten työntyvät pitkän pesäluolansa uumeniin tarjoten kala-aterian jälkikasvulle.
Välillä muuttohaukka, tunturihaukka tai merikotka häiritsevät vuoren pesimärauhaa ja nostattavat ilmaan valtavan lintumyrskyn. Tuhannet linnut pakenevat yhtäaikaa ja ilmoille kiirii korvia vihlova lintujen hätä.
Lintupaljouden huomaa myös kasvillisuudesta - kalkki ruokkii pesähyllyjen alle viidakkomaisen tiheän ruohokasvillisuuden.
Varangilla voi poimia kiikariinsa myös todellisia harvinaisuuksia - vaikkapa jääkuikan, amerikanjääkuikan tai grönlanninlokin. Hyvällä tuurilla näkee myös tunturipöllön.
Kesällä Varankia asuttavat myös monet pohjoiset varpuslinnut. Silloin tienvarsilla tapaa pulmusia, lapinkirvisiä, lapinsirkkuja ja tunturikiuruja.
Vuoreijasta pohjoiseen matkatessa maisemat muuttuvat vielä entistäkin karummiksi. Maailmanlopun maisemia muistuttavat kivikkoiset rannat, jyrkät kalliot ja rannaton Jäämeri tekevät Hamningbergin maisemista Islannin veroisia.
Täällä näkee lajeja, jotka saavat harrastajan levaamaan uusia lintukirjan sivuja. Mereisimmät lajit löytyvät Varangin tien päästä - keijut, liitäjät, myrskylinnut ja suulat, jotka kalastavat meren yllä.
Hamningbergin seudulla retkeilijällä on hyvä mahdollisuus myös valaiden ja hylkeiden seuraamiseen. Naalit pesivät Varangilla, mutta liehuhännän näkeminen on täälläkin onnenkauppaa.
Jäämeren rannoilla huomaa nopeasti kaksi kertaa päivässä toistuvan vuorovesivaihtelun. Laskuveden aikaan kannattaa suunnistaa rannalle ja varata aikaa matkamuistojen keräämiselle. Mukaan voi kerätä rapuja, merisiilejä, kotiloita ja simpukoita.