Varallisuus on jakautunut maailmassa vielä epätasaisemmin kuin tulot. YK-yliopiston alaisen Wider-instituutin tiistaina julkaiseman tutkimuksen mukaan puolet maapallon väestöstä omistaa vain yhden prosentin verran varallisuudesta.
Sen sijaan yli puolet maailman omaisuudesta on keskittynyt rikkaimman 2 prosentin käsiin. Yläpäässä vauraus tiivistyy edelleen, sillä rikkain prosentti hallitsee yli 40 prosenttia varallisuudesta.
Helsingissä toimivan Widerin tutkimuksen aineisto ei ole aivan tuoretta, sillä se on vuodelta 2000. Wider pitää tutkimusta kuitenkin uraauurtavana, sillä vastaavaa maailmanlaajuista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty.
Mitenkään yllättävää ei ole, että kotitalouksien varallisuus on keskittynyt Pohjois-Amerikkaan, Länsi-Eurooppaan sekä Aasian ja Tyynenmeren alueen rikkaisiin maihin.
Puolet maailman aikuisväestöstä omisti vuonna 2000 varallisuutta vähemmän kuin 2 200 dollarin arvosta aikuista kohti (nykykurssilla 1 650 euroa), mutta Yhdysvalloissa keskivarallisuus nousi 144 000 dollariin ja Japanissa peräti 181 000 dollariin aikuista kohti.
Köyhimpiin kuuluvassa Intiassa luku oli 1 100 dollaria.
Sisäisiä eroja
Tutkimuksen mukaan korkean tulotason maiden osuus maailman varallisuudesta on suurempi kuin niiden osuus maailman bruttokansantuotteesta. 24 rikkaimman maan osuus varallisuudesta oli 64 prosenttia, kun niiden bruttokansantuoteosuus oli 54 prosenttia.
Varallisuuserot maiden sisällä olivat myös suurempia kuin tuloerot. Erityisesti Yhdysvalloissa omaisuuden keskittyminen harvoihin käsiin näkyi selvästi verrattuna esimerkiksi Japaniin tai Kiinaan.
Kiinan kohdalla tutkimuksen ajankohta saattaa tosin vaikuttaa tuloksiin. Nopeasti kasvavassa Kiinassa varallisuus on todennäköisesti keskittynyt tällä hetkellä huomattavasti enemmän kuin vuonna 2000.
Omaisuuksien koostumus vaihtelee niin ikään voimakkaasti. Köyhemmissä maissa varallisuus koostuu yleensä maaomaisuudesta ja rakennuksista, kun rikkaissa maissa osakkeilla ja säästötileillä on suurempi merkitys.
Velka vaikuttaa
Yllättävintä tutkimuksessa on se, että monet rikkaiden maiden kotitaloudet olivat laskennallisesti kaikkein köyhimpiä.
Tulos johtuu siitä, että varallisuus lasketaan vähentämällä velat varoista. Suurella osalla rikkaiden maiden kotitalouksista on enemmän velkaa kuin varoja.
Sen sijaan köyhemmissä maissa kotitalouksilla ei ole velkaa juuri lainkaan rahoitusjärjestelmien puutteellisuuden vuoksi, joten ne näyttäytyvät ikään kuin varakkaampina kuin rikkaiden maiden velkaiset kotitaloudet. Tuloero rikkaiden maiden hyväksi on toki selvä.
