Kun Elvis Presley neljännesvuosisata sitten kuoli, suomalainen, silloin vasemmistovetoinen kulttuuriväki oli juuri päässyt parhaaseen vauhtiin Tampereen Teatterikesässä, jossa maailmaa sittemmin järisyttänyt tieto levisi yllättävän hitaasti.
Elviksen kuolinpäivän jälkeisissä kulttuuriuutisissa puhuttiin aiheesta, joka on ajankohtainen tänäkin vuonna ja tulee olemaan sitä ensi vuonna ja yhä vain joka vuosi: teatterien rahoitus oli kipeä ongelma. Sen oli jo avajaisissa julistanut silloinen näyttämötaidetoimikunnan puheenjohtaja Kaarina Virolainen.
Paitsi puhe vähistä rahoista (myös nykyisen näyttämötaidetoimikunnan puheenjohtajan, ohjaaja Maarit Pyökärin suusta) toistui eräs toinenkin silloinen tapahtuma taas tänä vuonna: Kajaanin kaupunginteatteri vieraili Tampereella. Silloin Haanpää-dramatisoinnilla Elämänkeinot, nyt Nummisuutareilla ja Huutavan äänellä.
Vaikka teatterien rahapula osoittautuu neljännesvuosisadan perspektiivissä suomalaisessa kulttuurielämässä sitkeämmäksi ja ikuisemmaksi aiheeksi kuin Elvis Presley, oli Elvis tänä vuonna ainakin teatterikesässä paremmassa hoidossa kuin kuolinkesänään.
TTT:n Kellariteatteriteatteri tarjosi teatterikesään (tosin ensi-ilta oli jo viime näytäntökauden aikana) 25-vuotismuistona tragikomedian Elviksen keittiössä.
Paitsi kiinnostavan ohjaajan (ja tapahtumassa näytelmäkirjailijanakin palkitun) Sirkku Peltolan ohjaus, jo pelkkä vilkaisu Elviksen keittiön käsiohjelmaan muistutti Memphisin lahjasta maailmalle.
Vauvakirjamaisen paksu ja värikäs kierrelehtiö sisältää käyttökelpoisia ruokareseptejä, varsinaisen käsiohjelman ja kuvia siitä, mistä on kysymys.
Siitä siis, että Elvis elää, ainakin joten kuten.
Brittikirjailija Lee Hallin ihanasti kauhea näytelmä kertoo varsinaisesta perhehelvetistä, jonka isä, vara-Elviksenä leipänsä tienannut, elää kaiken keskellä auto-onnettomuuden jälkeen vihanneksena. Siitä huolimatta kohtaamme tämän moninkertaisen ihmispolon kuuluissa kimaltelevissa trumpettilahkeisissa valkoisissa haalareissa. Hän on todellinen Zombie-Elvis, joka lyö kaikkeen ympärillään vallitsevaan meuhkaamiseen räikeänpuoleisen leiman.
Ympäristön ankeus ja tapahtumien säälimätön, armoton kulku korostavat komedian tragediapuolia.
Kaikki tapahtuu vara-Elviksen keittiössä tai korkeintaan tarjoiluvälikön mittaisen matkan päässä siitä.
Nyt Elvistä ainakin muistettiin!