Viisaat varautuvat hyvinä aikoina huonoihin päiviin. Kovan luonnon keskellä eläneet suomalaiset muistivat aikoinaan sen säännön. Vanhaa viisautta kannattaisi noudattaa yhä, myös turvallisuuspolitiikassa.
Kylmän sodan vuosikymmenet jättivät suomalaisiin jäljen, joka ei hevillä lähde kansan enemmistön mielistä. Urho Kekkosen johdolla suomalaisten päähän taottiin oppia, että kun Varsovan liitosta halutaan olla erillään ja pitää siihen etäisyyttä, on syytä ottaa vastaavasti ainakin yhtä suuri etäisyys Natoon. Liittoutumattomuus ja puolueettomuus opittiin mieltämään yhteneväksi asiaksi.
Ministeri Jaakko Iloniemi muistutti lauantaina Kalevan haastattelussa, että suomalaisilla on historiallisista syistä korkea korkea kynnys astua Natoon. Vaikka Varsovan liittoa ei enää ole, niin Natoon halutaan pitää yhä välimatkaa.
Osa kansasta pelkää sotilasmenojen kasvua ja haluaa toimia ovelasti. Oven Natoon tiedetään olevan raollaan. Sitä ei haluta aukaista, kun mikään ei uhkaa Suomea. Ovea halutaan lonksuttaa vasta mahdollisessa kriisitilanteessa. Iloniemi muistuttaa, että sellainen taktiikka ei toimi. Kukapa haluaisi liittokuntaan jäsenen, joka tuo mukanaan kriisin.
Jos Naton jäsenyydestä uskotaan olevan jossakin tilanteessa hyötyä, päätös liittymisestä pitäisi tehdä silloin, kun olot ovat vakaat. Vara on viisautta, ei vahingon enne, tiesivät jo esi-isämme. Se ohje ei ole vanhentunut.
Suomen turvallisuus vahvistui Euroopan unioniin liittymisen myötä, kuten EU:n sotilaskomitean puheenjohtaja, kenraali Gustav Hägglund linjasi viime viikolla Euroopan turvallisuutta käsitelleessä seminaarissa. EU ei hevin sulata, että jotakin sen jäsenmaista uhattaisiin. Sekin tieto saa varmasti monet suomalaiset vieroksumaan kaksinkertaista varmistusta. On kuitenkin tärkeää huomata, että EU ei ole sotilasliitto. Todellisen kriisin uhatessa unioni joutuisi turvautumaan Natoon. Riittääkö silloin materiaalista tukea muille kuin Naton jäsenille?
Presidentti Martti Ahtisaaren toimistossa työskentelevä Iloniemi sanoo suorasukaisesti, mistä suunnasta uhka voi tulla. Hän muistuttaa, että vain kymmenisen vuotta sitten itänaapurissa yritettiin vallankaappausta. On vaikea ennakoida, kuinka pysyvästi Venäjällä onnistutaan vakiinnuttamaan olot.
Suomi on ja pysyy EU:n ulkorajalla, ellei Venäjä joskus liity unioniin. Nykynäkymin Venäjän EU-jäsenyys ei ole mahdollista. Ulkorajalla on järkevää olla erityisen valppaana.
Kansan tahdon vastaista liittoutumista ei Iloniemen mielestä pidä tehdä. Hän ei kuitenkaan suosittele kansanäänestystä, mutta ei sano sitä kauhistuvansakaan. Iloniemi muistuttaa suomalaisen edustuksellisen demokratian olemuksesta: kansa valitsee edustajansa sitä varten, että he toteuttavat valitsijoidensa tahtoa. Silti kansan näkemys on syytä huomioida tavalla tai toisella.
Emeritusprofessori Antero Jyränki arvioi perjantaina Turun Sanomissa, että tasavallan presidentti voi estää veto-oikeudellaan vaikka yksin liittymisen Natoon jopa vastoin eduskunnan, hallituksen ja kansankin tahtoa. Yllättävää tulkintaa vastaan voi polemisoida hyvin perustein, mutta vaihtoehto on Jyränginkin mielestä tällä haavaa teoreettinen, sillä presidentti Tarja Halonen on sanonut noudattavansa asiassa kansan enemmistön tahtoa.
Valmiiksi neuvotellun Nato-jäsenyyden kaatuminen kansanäänestyksessä saattaisi Suomen huonoon asemaan, Iloniemi sanoo. Siinä tilanteessa äänestettäessä kansalaiset oivaltaisivat varmasti, että heillä ei ole turvallisuustarpeisiinsa valittavana muuta vaihtoehtoa kuin Nato.