Ne ajat ovat historiaa, jolloin ennakkoluulot jylläsivät ja nyrkit heiluivat rajalla naapurimaiden nuorison ottaessa mittaa toisistaan.
Ainakaan Tornion yhteislyseon lukion opiskelijat Sanna Tarkka, Mari Väyrynen ja Olli Kemppinen eivät ole törmänneet ennakkoluuloihin. Päinvastoin. Rajan ylitystä ei aina edes huomaa. Paitsi silloin, kun kieltä on vaihdettava toiseksi.
Mutta tulee kakkoskieli vastaan Suomessakin. "Var finns Alko -kysymykseen törmää Torniossa aika useasti. Siihen on saanut vastata useammankin kerran", Olli Kemppinen nauraa.
Nuoriso sukkuloi rajan yli rennosti, sillä monet harrastukset ja menomestat löytyvät veteen piirretyn viivan jommalta kummalta puolelta.
Joukkuepeleissä kielitaito karttuu, kun läheskään kaikki eivät osaa molempia kieliä. Kielikoulun käynyt Mari Väyrynen opettaa Torniossa lastentanssia, jossa monet harrastajat ovat naapurista. Sanna Tarkka on nuorisoneuvostossa, joka tekee yhteistyötä Haaparannan neuvoston kanssa. Se vaatii yhteistä kieltä.
Ruotsin kielen taito rajalla on eittämätön vahvuus ja paikoin välttämättömyys jo työpaikan saamisessa.
Opiskelijakolmikko hymähtää puheille pakkoruotsista. Vaikka englanti hallitsee, rajalla ruotsi on luonteva valinta ja jokapäiväinen käyttökieli.
Suomi ja ruotsi ovat maailman mitassa pikkuruisia, mutta lähiympäristössä suuria kieliä.