USA pois Vietnamista! Noinkin jyristiin suomalaisissa vappukulkueissa 60- ja 70-luvuilla. Niin sitten amerikkalaiset vetäytyivät keväällä 1975 Vietnamista. Kun tuollaiset vaatimukset ovat toteutuneet, miksi ihmeessä vappumarssit hiipuivatkaan? Voihan tosin olla, että amerikkalaisten vetäytymiseen vaikuttivat muut syyt kuin suomalaisten kansandemokraattien käskytys.
Menneiden vappujen kuvasadon selaaminen nostattaa nostalgisia tunteita ja ahaa-elämyksiä. Vielä 90-luvun alussa vappukulkueissa oli aitoa mielenosoituksen värinää, suomalaisittain hyvin järjestäytynyttä tietenkin, jotakin suorastaan juhlavaa. Tuhannet ihmiset marssivat Oulussakin. Me loput olimme katujen varsilla bongaamassa rivistöistä tuttuja.
Vaikka myös demarit ovat pitäneet työväen vapun perinnettä yllä, takavuosina siihen toi vahvimman säväyksen laitavasemmisto.
KOROT ALAS vaati tiukka teksti banderollissa ennen EU-jäsenyyttä. Tuota iskulausetta kantaneiden täytyy olla nyt tyytyväisiä. Emu-jäsenyyden myötä korkotaso on Suomessa matalampi kuin koskaan.
Elämä on kivaa, vilahtaa kyltin kulmassa yhdessä kuvassa. Muistilokeron kansi ponnahtaa aivoissa auki. Kadun varrella tuntui hauskalta, kun joku oli keksinyt iloisen sanoman totisten vaatimusten joukkoon. Kun koko kangas lipui näkyviin, mieleen hiipi lievä pettymys. Siinä oli jatko, tietysti hyvää tarkoittava. Sekin löytyy muutaman kuvan kääntelyn jälkeen: Elämä on kivaa - lapset tahtovat rauhaa, viestitti sanoma täydellisenä. Tuolloinkin käytettiin lapsia mainonnan tukena, tässä tapauksessa kieltämättä myönteisessä asiassa.
Mutta paljon unohtui, kun aina kerrottiin, että kommunistinen maailma on se rauhantahtoinen ja kaikki muut sotaa lietsovia imperialisteja. Pois mielestä oli sysätty Afganistanin miehitys. Tai neuvostotankit Budapestin ja Prahan kaduilla. Puhumattakaan Suomen talvisodasta.
Sellaiset pohdinnat olivat suomalaisille kansandemokraateille ja kommunisteille tabuja. Sen sijaan väitettiin juhlavasti, että: YYA-sopimus Suomen rauhan tae. Taitavatpa tänään monet entiset kansandemokraatitkin olla tyytyväisiä, että yya on historiaa.
Jokunen vaatimus sopisi vaikka sellaisenaan ensi sunnuntain harvojen marssijoiden käsiin. Ykkösenä niistä banderolli, joka vaati Työtä, Työtä, Työtä. Voi sellainen ollakin jossakin niistä harvoista kulkueista, jotka vielä yrittävät pitää vuosikymmenien perinnettä yllä.
Aivan toisin on käynyt kehotukselle "Eristä Etelä-Afrikka". Aika ajoi siitä ohi. Jos joku nyt sellaista kylttiä kantaisi, saisi tovereiltaan läksytyksen.
Mitäpä sanoisi kemiläisestä älynväläyksestä "Kunnallinen liikennelaitos Kemiin". Sitä saakin odotella. Aivan sellaista menoautomaattia ei rakennettu, vaikka kansandemokraatit kaupunkia pitkään johtivat.
Poliittinen vappu on sentään voimissaan. Nyt sitä vietetään kaikenväristen tunnusten alla. Miksipä ei vietettäisi. Kevät ja hyytävä sade tai vaihtoehtona auringonpaiste kalsan tuulen kera kuuluu kaikille. Jompi kumpi niistä tulee yllätyksenä ja tilaamatta.
Jos marssijoita onkin entistä vähemmän, niin jotakin on tullut paljon lisää. Yhä useammat luulevat, että pelkkä örveltäminen on samaa kuin ilon irti ottaminen.
Tuossapa ei valittelu auta. Jokainen maksaa oppirahansa. Maksun vastine on tosin monesti köykäinen. Useat joutuvat toteamaan, että muistiin ei jäänyt mitään.
Opiskelijat tietysti viettävät pakkokivaa. Fuksit saavat pulahtaa kelteisillään tai vähissä vaatteissa hyhmän sekaan, ja sitä rataa.
Varsinainen vappu sattuu nyt sunnuntaille, joten monet aloittavat ns. juhlimisen huomenissa. Heille toivotan kohtuullista hauskanpitoa. Silloin voi olla mukavaakin.