Oikeusministeriön kansliapäällikön Kirsti Rissasen mielestä vapautuvien vankien puutteelliset asumisolot ovat keskeinen ongelma. Suomessa vapautuu vuosittain noin 450 vailla asuntoa olevaa vankia. Lisäksi monelta puuttuvat taidot, oma-aloitteisuus ja elämänhallinta itsenäiseen asumiseen.
Rissasen mielestä asuntojen lisäämisen ohella tarvitaankin tuetun asumisen erilaisia muotoja. Kuntien talousvaikeudet ovat osoittaneet, että elämänhallinnan ongelmista kärsivien erityisryhmien palvelut ovat haavoittuvia.
"Vankilassa aloitettu päihdekuntoutus, koulutus tai muut tukitoimet eivät useinkaan ole johtaneet jatkotoimiin vapaudessa ja hyvin alkanut kehitysprosessi on katkennut", Rissanen sanoo.
Kaikkein riskialteinta aikaa ovat ensimmäiset kuukaudet vapautumisen jälkeen. Kuntouttavien toimien menestyksellinen toteuttaminen edellyttääkin Rissasesta, että perusturvallisuutta luovat asunto- ja toimeentuloasiat ovat kunnossa.
Rissasen mielestä valtion viranomaisista tärkeä rooli on työvoimahallinnolla. Tehtävän tekee vaikeaksi se, että työelämän vaatimukset ovat tänä päivänä varsin korkeat. Apu- ja keikkatöitä, joiden hallintaan ei vaadita erityisiä taitoja, ei enää ole tarjolla samassa mitassa kuin ennen.
Erityisen tärkeätä olisi pyrkiä yhdistämään vankeinhoidon, kriminaalihuollon, työvoimahallinnon ja kotikunnan toimintoja yhtenäiseksi, rikoksesta tuomitun tarpeita huomioivaksi kokonaisuudeksi. Vankien vapausrangaistuksen jälkeisen sosiaalityön avainmenetelmiä ovat verkostoituminen, moniammatilliset työryhmät sekä yksilöllinen palveluohjaus.