Vankilasta vapautuneet pedofiilit pitäisi saada jatkuvan valvonnan piiriin, sanoo Vankimielisairaalan ylilääkäri, psykiatrian dosentti Hannu Lauerma.
Lauerman mukaan pedofilia eli lapsiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus on sitkeä taipumus, josta pedofiilin on vaikea päästä omin voimin eroon.
Suomessa vankeusajat ovat lyhyitä ja pedofiili voi vapautua yllättävänkin nopeasti takaisin kotikulmilleen. Esimerkiksi vuonna 2003 lapsiin kohdistuneista törkeistä seksuaalisista hyväksikäytöistä tuomittujen ehdottomien vankeusrangaistusten keskipituus oli 32,4 kuukautta. Ensikertalainen vapautuu suoritettuaan puolet tuomiostaan.
Hannu Lauerman mukaan vankilassa istuttaminen ei poista pedofiilin lapsiin kohdistuvia mielihaluja. Suomessa pedofilia ei ole peruste tahdonvastaiselle pakkohoidolle eikä pedofiilin seksuaalisia haluja voida sammuttaa hormonilääkkeille vastoin hänen omaa tahtoaan. Näin ollen vankilasta vapautunutta pedofiiliä ei kontrolloi kukaan.
"Valvonta olisi ehdottomasti monien kohdalla tarpeen. Se voisi olla ehdonalaisvalvonnan tapaista, johon liittyisi myös psykiatrinen puoli. Valvonta saisi kestää koko pedofiilin eliniän", Lauerma esittää.
Valvonnan lisäksi tarvitaan myös terapeuttisia menetelmiä, joilla pedofiilejä opetetaan hallitsemaan käyttäytymistään. Lauerman mielestä Kuopion vankilassa vankeusaikana toteutettava seksuaalirikollisten käyttäytymisen muuttamiseen tähtäävä STOP-toimintaohjelma onkin avaus oikeaan suuntaan.