Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö pohtii mietteliäänä vapauden ja vastuun rajoja. Sananvapaus on kallisarvoinen asia jota pitää puolustaa. Mutta oikeuttaako sananvapaus toisten kulttuurien ja toisille tärkeiden pyhien asioiden pilkkaamiseen? Miten määritellään rajat ja kuka ne määrittelee?
Kivistö tuntee kulttuurilehti Kaltion tapauksen ainoastaan televisiosta näkemänsä keskustelun perusteella. Päätoimittajan erottamiseen johtaneesta sarjakuvasta hän on nähnyt vain osia, jotka vilahtivat tv-ruudulla.
Jyllands Postenin pilakuvista Kivistöllä on selkeä mielipide. "Niiden julkaiseminen ei ollut hyvää journalismia."
Mediakritiikkinä
hyväksyttävää
"Kaltio ei ole allekirjoittanut Julkisen sanan neuvoston perussopimusta eikä ole sitoutunut sen sääntöihin. Jos Kaltion tapauksesta tehtäisiin kantelu neuvostolle, se ei voisi ottaa sitä tutkittavakseen", Kivistö kertoo. Hän on toiminut JSN:n puheenjohtajana viime syyskuusta lähtien.
"Kaltion tapauksessa oli ehkä kysymys rajojen hakemisesta. Toisaalta tv-keskustelussa lehden päätoimittaja korosti, että sarjakuvan kärki kohdistui suomalaiseen keskusteluun ja kritisoi sitä. Mediakritiikkiä on meillä turhankin vähän. Jos sarjakuvan kärki suuntautui tähän keskusteluun tai sen puuttumiseen, se on mielestäni rakentava lähtökohta ja sellaisena hyväksyttävä."
Kivistö istuu Ateneumin taidemuseon salissa, jossa ovat läsnä aivan toisenlaiset teokset kuin Kaltion ja Jyllands Postenin sivuilla. Valtion taidemuseo kuuluu opetusministeriön toimialaan. Ateneum tuli Kivistölle tutuksi, kun hän työskenteli useita vuosia kulttuuri- ja opetusministerinä ja sittemmin ministeriön ylijohtajana.
Seinällä hehkuu Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykki, jossa parrakas vanha Väinämöinen tavoittelee järveen syöksyvää alastonta nuorta Aino-neitoa. Tätäkin teosta on viime aikoina kritisoitu siinä nähtyjen pedofiilisten piiloviestien vuoksi, mutta entinen kulttuuriministeri näkee edessään kansallisaarteen, jonka maisemat ovat hänelle tutut jo 25 vuoden ajalta. Gallen-Kallela maalasi Aino-triptyykin Kuhmossa, jossa Kivistö on viettänyt perheineen kesälomia kamarimusiikin merkeissä 1980-luvun alusta lähtien.
Köyhyys kaventaa sananvapautta
Perustuslain mukaan sananvapaus kuuluu Suomessa kaikille. Jokaisella on oikeus sanalliseen tai kuvalliseen viestintään ilman ennakkosensuuria. Viranomaiset eivät voi käydä toimituksissa urkkimassa, millaisia juttuja on tulossa seuraavan aamun lehteen, tai vaatia nähdä, millaisia viestejä ja kuvia ihmiset lähettävät kamerakännyköillään.
Toisaalta perustuslaki kieltää loukkaamasta sananvapauden nimissä toisen uskontoa ja omaatuntoa. Tämä on myös rikoslaissa kriminalisoitu.
"Journalistin ohjeissa sanotaan hyvin selvästi, että toisen etnistä taustaa, poliittista tai uskonnollista katsomusta tai sukupuolista suuntausta ei saa halventaa tai käsitellä loukkaavasti", Kalevi Kivistö toteaa.
Vaikka sananvapaus kuuluu kaikille, sen käyttäminen edellyttää käytännössä tiettyä aineellista ja henkistä pääomaa, joka jakaantuu yhteiskunnassa epätasaisesti. "On hyvin teoreettinen ajatus, että kaikilla suomalaisilla olisi saman verran sananvapautta."
Kenellä on valtaa ja rahaa, hänellä on myös paremmat mahdollisuudet käyttää vapaata sanaa kuin vähäosaisilla ja syrjäytyneillä. Köyhyys sinällään ei riistä keneltäkään sananvapautta, mutta voi tehdä sen käyttämisen vaikeaksi.
Kivistö siteeraa ranskalaisen Nobel-kirjailijan Anatole Francen aforismia, jonka mukaan niin rikkaan kuin köyhän on kielletty varastamasta ruokaansa ja nukkumasta öitään siltojen alla. "Yhteiskunta ei ole kovin tasa-arvoinen. Köyhä ei voi valita, nukkuuko hän siltojen alla vai kolmen tähden hotellissa."
"Sananvapautta käytetään Suomessa lähinnä mediassa, joita on rajallinen määrä. Julkaisutoiminta edellyttää tiettyjä resursseja, joten sanaa voivat käyttää vapaammin ne joilla näitä resursseja on. Ihannetila voi toteutua vain ajatuksissa, mutta yhteiskuntaa on kehitettävä siihen suuntaan, että käytännön mahdollisuudet vapaaseen sanaan ovat niin laajat kuin mahdollista."
Halventaminen on
huonoa journalismia
Kivistön ulkoinen olemus on hillitty, rauhallinen ja eleetön. Sellainen hän on myös mielipiteissään. Hän puhuu hiljaisella äänellä ja harkiten. Hänen tapoihinsa ei kuulu asioiden dramatisointi tai voimaperäisten sanojen viljely.
Harmaan puvuntakin kauluskäänteessä on pieni punainen risti. Kivistö on kantanut sitä vuodesta 1999, jolloin hänet valittiin Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajaksi. Hän luopui politiikasta 1980-luvun puolivälissä tultuaan valituksi Keski-Suomen läänin maaherraksi. "Kanavoin toimintatarpeeni SPR:ään. Elämälle pelastaminen on Punaisen Ristin keskeinen toiminta-ajatus ja valtavan hieno aate."
Kivistö painottaa sananvapauden rinnalla myös harkintaa ja vastuuta. "Ei normaalissa kanssakäymisessäkään ihmisten välillä sanota kaikkea päin naamaa."
"Jos sananvapautta käytetään maksimaalisesti, pitäisi pohtia myös seuraamuksia."
"Tanskassa muslimiväestön määrä on lisääntynyt, ja vastareaktiona kansallismielinen, fundamentalistinen oikeistopopulismi on vahvistunut. Jyllands Posten on tunnetusti tämän aatteen kannattaja. Kun kaksi fundamentalistista äärisuuntaa ajautui vastakkain, kulttuurien kohtaamista ei osattu käsitellä rakentavasti, ja seuraukset on nähty. Tavallisten tanskalaisten turvallisuus vaarantui ja lähetystöjä poltettiin. Onko sananvapauden nimissä eettistä antaa polttoainetta väkivaltaisille reaktioille ja muslimimaailman fundamentalisteille?"
"Halventaminen on epäeettistä toimintaa ja huonoa journalismia. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu, että toiselle tärkeää ja arvokasta asiaa kunnioitetaan. Toiselta ei riistetä hänen arvoaan halventamalla hänelle arvokkaita asioita", Kivistö sanoo.
Sananvapaus ei toimi yhteiskunnassa tyhjiössä. Kivistön mukaan aina on otettava huomioon kaikkien kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen mahdollisimman hyvin. Julkisen sanan neuvostossakin yleisin kantelun kohde ovat yksityisyyden suojaa koskevat kysymykset.
"Sananvapautta ei voi käyttää niin, että loukataan toisen perusoikeutta, oli se sitten yksityisyyden suoja tai uskonnon kunnioittaminen. Yhtä perusoikeutta ei voi toteuttaa toisen kustannuksella."
Kritiikki on hyödyllistä,
vaikka se kirpaisee
Asiallinen kritiikki on Kivistön mielestä journalismissa hyväksyttävää ja jopa hyödyllistä - myös kritiikin kohteelle.
"Se on yhteiskunnan kehittymisen ja myös kaikkien uskomusjärjestelmien kannalta hyödyllistä, vaikka se kirpaiseekin."
Meillä suomalaisilla on paljon opeteltavaa uskonnollisen vakaumuksen ja kulttuurin kunnioittamisessa. Suomi on ollut sulkeutunut yhteiskunta, osittain maantieteellisen sijainnin ja ilmaston vuoksi. Meillä on noin 180 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä ja hyvin pieni muslimiväestö, kun esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa asuu miljoonittain muslimeja ja muita toisinuskovia. Emme ole tottuneet kanssakäymiseen toisella tavalla ajattelevien ja uskovien kanssa.
Kivistö kaipaa Suomeen keskustelevaa vuorovaikutusta. Pelko on tärkeä suojautumisen kannalta, mutta jos se ottaa ylivallan, yhteiskuntaa uhkaa kangistuminen ja taantuminen. Ylireagointi terrori-iskuja ja muita maailmanlaajuisia uhkia vastaan kasvattaa ennakkoluuloja ja syventää kierrettä.
"Mitä tiukemmin suojaudumme ja eristäydymme, sitä voimakkaammin terävöityy vastakkainasettelu. Tämän päivän maailmassa tämä riski on ilman muuta olemassa. Ainoa tie ulos on rakentava vuoropuhelu."