Nuoren polven kyproslaisiin pianovirtuooseihin kuuluvalle Nicolas Costantinoulle on nautinto toimia kulttuurilähettiläänä. Hän on soittanut maanmiestensä musiikkia ympäri maailmaa Kiinaa myöten. Oulunsalon musiikkijuhlille hän saapui Kyproksen Suomen suurlähettilään Loria Markidesin ja Izumi Tatenon kutsumana.
Costantinoun mukaan piskuinen Kyproksen saari on tuottanut huomattavan määrän kiinnostavia säveltäjiä, joiden tuotantoa kelpaa esitellä.
"Taiteen korkean tason salaisuutena on ehkä se, että kyproslaiset ovat aina osanneet vaalia omintakeista kulttuuriperintöään", hän sanoo viitaten saaren monituhatvuotiseen taidehistoriaan. Antiikin Kreikan kuvataiteen juuret voidaan jäljittää Kyprokselle, ja arkeologiset kaivaukset osoittavat kyproslaisten olleen aina musiikin rakastajia.
"Vaikka nuori säveltäjäpolvi sulauttaa musiikkiinsa modernin musiikin suuntauksia ja popvaikutteita, Kyproksen kansanmusiikki on heillekin yhä tärkeä inspiraation lähde", Costantinou sanoo.
"Erityisesti emigranttisäveltäjät tuntuvat olevan hyvin kiintyneitä juuriinsa; he haluavat säveltää Kyproksen näköistä musiikkia."
Costantinou kertoo, että muusikoiden on lähdettävä ulkomaille opiskelemaan siksi, ettei Kyproksella järjestetä ammattitason musiikkikoulutusta. Hän on itse opiskellut Kreikassa ja sen jälkeen täydentänyt taitojaan Unkarissa ja Yhdysvalloissa.
Kantaaottava
taide voimissaan
Costantinou soittaa tänään sunnuntaina Oulunsalotalossa pidettävässä konsertissaan kyproslaisen musiikin ohella Brahmsin pianokappaleita.
Kyproksen säveliä edustaa muun muassa hänen oman setänsä, maansa tunnetuimpiin kuuluvan säveltäjän Nicolas Economoun teos Laulu vapaudelle.
Vapaus ei ole itsestäänselvyys saarella, joka on historiansa kuluessa ollut egyptiläisten, roomalaisten, venetsialaisten, ottomaanien ja viimeksi brittien hallussa. Kypros itsenäistyi brittihallinnosta vuonna 1960, mutta vuodesta 1974 lähtien saaren pohjoisosa on ollut Turkin miehittämä. Konflikti on osoittautunut yhtä vaikeaksi ratkaista kuin israelilaisten ja palestiinalaisten väliset ristiriidat.
Vaikka Kyproksen kahtiajako on tuottanut suunnattoman määrän inhimillistä kärsimystä, se on suurlähettiläs Loria Markidesin mukaan toisaalta tuottanut taiteilijoille väkevän sanomisen tarpeen.
Miehitys, pakolaisuus, ihmisoikeuksien loukkaukset ja katoamiset ovat teemoja, jotka näkyvät kyproslaisessa taiteessa.
Poliittisessa
paineessa
Ympäri maailmaa havaittu ilmiö, jonka mukaan poliittisesti epävakaa tilanne on omiaan tuottamaan merkittävää taidetta, on Markidesin mukaan ollut osittain totta myös Kyproksella itsenäistymisen jälkeen.
"Edellytyksenä taiteen kukoistamiselle on kuitenkin ilmaisun vapaus. Edellisen kerran kyproslaisilla oli ilmaisun vapaus keskiajalla, kun se oli osa Bysantin valtakuntaa. Esimerkiksi suuri osa omintakeisimmasta musiikkiperinteestämme on saanut alkunsa tältä ajalta. Ajanjaksot, jolloin Kypros on ollut miehitettynä, ovat aina vaikuttaneet kielteisesti kulttuurin harjoittamiseen."
"Ilmapiirin muutos näkyi selvästi itsenäistymisen jälkeen 60-luvulla. Maassa tuntui yhtäkkiä olevan valtavasti ihmisiä, joilla oli taiteellista sanottavaa," Markides kuvaa.
Suurlähettiläs Markides iloitsee siitä, että hänellä on asemansa kautta ollut mahdollisuus tuoda Kyproksen rajojen ulkopuolella esille myös saaren turkkilaisosan taiteilijoita.
Maaliskuussa 2004 Keravan taidemuseossa avautuu näyttely, jossa on esillä sekä Kyproksen kreikkalais- että turkkilaisosan naistaiteilijoiden teoksia.
"Uskon vahvasti taiteen voimaan yhdistää ihmisiä. Taide ilmentää ihmisen syvimpiä tunteita, kuten vapauden kaipuuta ja toivetta taloudellisesti turvatusta elämästä", Markides sanoo.
Kyprosta jakavan muurin ajoittainen avaaminen tänä vuonna on virittänyt uuden toivon tuulahduksen yhdistymisestä, kun kasvokkainen kanssakäyminen on jälleen mahdollista rajan yli vuosikymmenien jälkeen.
