Joukkomurha amerikkalaisessa yliopistossa on järkyttänyt ihmisiä kautta maailman. Kaiken tapahtumaan liittyvän vastenmielisyyden huipuksi tappaja itse ilmaantui vielä itsemurhansa jälkeen videolla selittämään tekemisiään.
On ollut aivan paikallaan pohtia, oliko tarpeen julkisuudessa näyttää häiriintyneen mielen tuottamaa, sisällöltään sairasta viestiä. Tavallaan tappaja saavutti näin mitä tahtoikin, maksimaalisen huomion. Silti tiedotusvälineillä on ollut perusteita videon näyttämiseen. Se antaa tapaukseen oleellista lisävalaistusta.
Ennen muuta se osoittaa, kuinka syvästi kyseisen nuoren miehen mieli oli järkkynyt. Tämän pitäisi kaiken logiikan mukaan viimeistään herättää Yhdysvalloissa vakavan keskustelun aseiden myynnin rajoittamisesta.
Henkisesti raiteiltaan suistuneita, ahdistuneita ja sulkeutuneita ihmisiä on joukossamme aina, kaikissa maissa. Silti vain Yhdysvalloista kantautuu kerta toisensa jälkeen uutisia silmittömästä sivullisten ampumisesta oppilaitoksissa tai ostoskeskuksissa.
Virginian tapaus oli uhrimäärältään kaksi kertaa pahempi kuin oli Columbinessa 1999. Jossain joku saattaa tämän jälkeen miettiä pystyvänsä vielä pahempaan.
Missään muussa länsimaassa ei noin vain kävellä kauppaan ja osteta asetta. Virginian tappajan mielenterveysongelmat eivät olleet missään rekisterissä, jolloin aseen saannissa ei ollut pulmia. Silti tämäkään tapaus tuskin riittää Yhdysvaltain merkillisen käytännön muuttamiseen, kuten eivät riitä vuosittaiset jopa 30 000 aseiden käyttöön liittyvää kuolemantapausta maassa.
Yhdessäkään toisessa läntisessä maassa ei ole yhtä suurta riskiä tulla ammutuksi kuin Yhdysvalloissa. Aseiden määrällä ja hankinnan helppoudella on selvä yhteys niiden käyttöön. Aseiden kantamisen vapaus on kuitenkin määritelty 1700-luvun lopun perustuslaissa. Siihen ei poliittisesti ole käynyt puuttuminen, vaikka nykyinen käsiaseteknologia voi muuttaa kenet tahansa käveleväksi tappokoneeksi.
Toki aserajoituksista puhutaan, mutta yhä lailla esillä on näkemys, että aseiden kielto koulualueilla pitäisi poistaa. Ajatuksena on, että hyökkääjää vastaan voisi silloin puolustautua. Kertoo paljon tilanteesta, että tällaista keskustelua ylipäätään joudutaan käymään.
Vastuu Virginian kauheuksista on yksin teon tekijällä. Silti silmitön ammuskelu vastaa tekona terrorismia, ja sitä on Yhdysvalloissa koetettu estää tiukoin rajoituksin. Johdonmukaista reagointi ei ole.
paakirjoitus@kaleva.fi