Euroopan unionin parlamenttiin ensi kesän vaaleissa valittava suomalainen julkkis on varman voittonsa kunniaksi hankkinut itselleen auton.
Sekä naisten- että miestenlehdistä plus eri juontotehtävistä ja tv-visailuista tuttu tuleva parlamentaarikko päätyi ostamaan aivan tuliterän vehkeen, vaikka se maksoi paljon. Rahaa meni pitkälti toista lompakollista.
Järki nimittäin voitti. Sillä uudella autolla tohtii ajella aamulla Suomesta Strasbourgiin ja illalla takaisin.
Lähtisittekö itse työmatkalle ihan millä tahansa öljyläikyllä sätkäkoneella? Ette taitaisi.
Hätä olisiraavaammassakin kätösessä, kun paljon ajetun käytetyn auton männänrengas puhaltuisi tulpanreiästä. Siinä jymöttäisitte keskellä Alankomaata.
Niillä main kun ei avuksi voi odottaa muita kuin puukengällä kanavaa soutavan ummikon, jonka tekninen tietämys rajoittuu omien molskihousujen napittamiseen.
Myyjä kauppasi parlamentaarikolle isomoottorisen, vähärikkisen, laihaseoksisen, kaarreajossa ihanteellisen ja upeasti vääntävän auton.
Oven lista otettiin saman tien viisaasti pois, jotta siihen saisi äänestysnumeron.
Luovutustodistusta täytettäessä myyjä tokaisi auton sopivan parlamentaarikolle kuin otsatukan sialle. Sehän nauratti.
Julkkisparlamentaarikko nimittää autoa tilanteen mukaan joko Hondaksi, Opeliksi tai Toyotaksi. Ohjauspyörän keskiössä on kumminkin Mitsubishin merkki.
Kyse on poliittisesta uskottavuudesta. Parlamentaarikon on mahdotonta lausua Smitshutshisiä, sillä hänen valokuvia varten valkaistut, suurennetut ja oikaistut hampaansa suhisevat ja viheltävät.
Nimiseikalla ei lie merkitystä. Tärkeintä on, että parlamentaarikko tunnetaan ympäri maan jo valmiiksi ja että hän on itsevarma esiintyessään.
Tässäpä oikea henkilö unionin elimiin ajamaan yhteistä asiaa. Hän uskaltaa ravintolassa huutaa, että tarjoilija, tuokaapa rahaa, haluaisin maksaa.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi