Oulun yliopiston eläinmuseon konservaattorin Risto Tornbergin ja Eläinlääkäriasema Akuutin takapihan rappusten alla tynnyrissä yönsä viettäneen kanahaukan katseet kohtaavat. Näyttää siltä kuin yöpaikastaan ja ympärillä olevasta seurastaan ärhäköitynyt lintu hakisi eläinasiantuntijalta ymmärrystä: päästä minut tästä pinteestä!
"Tämä on naaraslintu eikä enää ihan nuori, kesällä 2001 syntynyt. Sen näkee höyhenpuvusta. Kyseessä on erikoisen iso yksilö, joka on laihahkossa kunnossa. Mahassa sillä kyllä on tavaraa, olisiko napannut sorsan. Rintalasta on vähän koholla, joten kyllä tältä vähän lihaksiakin löytyy", konservaattori analysoi kanahaukan tuiman katseen alla.
Nopeaa tutkimista seuraa yhtä nopea diagnoosi. "Lintu on niin hyvässä kunnossa, että laskemme sen vapauteen."
Kanahaukkanaaras ei kauaa suuntaa katsele. Haukkana se hyökkää kohti kylmänsinistä taivasta heti, kun konservaattorin tiukka ote sen ympäriltä heltiää. Yö vankeudessa oli sille toivottavasti ensimmäinen ja viimeinen.
Puolenkymmentä
tapausta vuosittain
Tiistai-iltana Karjasillalta löytyneen kanahaukan kaltaisia petolintutapauksia tulee eläinmuseolle konsultoitavaksi puolenkymmentä vuosittain.
Aivan vasta eläinmuseolla oli hoidettavana Pikkarilassa koirankoppiin työntynyt koiraspuolinen kanahaukka. Lintua hoidettiin pari viikkoa ja pienen lentotreenauksen jälkeen se voitiin päästää vapauteen.
"Meillä on pienet tilat isojen petolintujen pitempiaikaiseen hoitoon. Esimerkiksi lentotreenausta voi tehdä vain museon käytävällä eikä se ole hyvä paikka sellaiseen. Olisikin tärkeää saada petolintuja varten joku oma paikka mihin ne voitaisiin viedä pitempiaikaiseen hoitoon", Risto Tornberg sanoo.
Aikaisemmin petolinnut ja muutkin villieläimet vietiin yliopiston eläintarhalle. 90-luvulla riehunut Newcastlen tauti kuitenkin lopetti tämän toiminnan.
"Silloin menivät muun muassa ne kuuluisat Pulliaisen kanat. Nyt eläintarhalla on vain puluja ja poroja. On kyllä pohdittu, että tarhan yhteyteen tehtäisiin karanteenitarha villieläimille, mutta asiassa ei ole edetty ajatusta pidemmälle", Tornberg kertoo.
Kanahaukkojen lisäksi eläinmuseoon on tänä talvena otettu yhteyttä huuhkajahavainnoista. Viime viikolla huuhkaja huhuili aivan kaupungin keskustassa. Onko petolinnuista tulossa cityasukkaita?
"Nyt on niin ankara talvi, että petolinnuilla on ravinnosta pulaa. Jäniksissä on riehunut virustauti jo pidempään ja kanta on alhainen. Myyrät ja rotat eivät tahdo riittää petolintujen ravinnoksi ja siksi linnut hakeutuvat kaupunkiin ruuan etsintään", Risto Tornberg kertoo syyn.
Kuolleet kokonaisina
tai osina näyttelyyn
Eläinmuseon varsinaista arkea on kuolleiden eläinten tutkiminen. Tutkinnan jälkeen eläin voidaan laittaa kokonaisena "oksalle" eli täytettynä eläinmuseon näyttelyyn, mikäli kyseinen yksilö on näyttelyssä tarpeellinen.
Jos eläintä ei tarvita kokonaisena, sen osia voidaan lähettää eläintieteellisen nahka- ja luunäyttelyyn.
"Uusimme oman näyttelymme eläimiä tasaisin väliajoin, sillä jatkuva valo haalistaa eläimiä. Lisäksi näyttelystämme puuttuu esimerkiksi uutta lintulajistoa, jota täydennetään sitä mukaa kuin on mahdollista. Muun muassa sinipyrstö on sellainen, jota kaipaisimme. Myös Oulussa vieraillut punakaularastas otetaan myös vastaan, jos sellainen sattuu jonkun ikkunaan lentämään. Silti emme tietenkään toivo eläinten kuolemaa", konservaattori Risto Tornberg sanoo.
