Suojalasit silmille, laskuvarjon tarkistus, lähtölasku, ja nainen laidan yli. Seuraava kipuaa korin reunalle, tekee tarkistukset ja lentää laidan yli tyhjyyteen.
Hyppääjät pienenevät silmänräpäyksessä roskiksi tuulessa. Laskuvarjot avautuvat 800 metrin kohdalla, ja hyppääjät alkavat leijua hitaammin.
Laskuvarjokerho Skydive Oulun jäsenet Katri Laitila ja Tuire Sormunen saivat kunnian hypätä aurinkoisen päivän ensimmäiset hypyt.
Satoja hyppyjä tehneet naiset hyppäsivät ensimmäistä kertaa elämässään kuumailmapallosta. Tavallisempaa on hypätä lentokoneesta, jossa vauhdin aiheuttama ilmavirta antaa lennolle oman luonteensa.
"Koneesta hyppäämiseen verrattuna ilmapallohyppy on kuin hyppäisi kaivoon", Sormunen kuvailee. Pudasjärvisen Martti Haapalan ohjaama Profin Oy:n kuumailmapallo nosti lauantaina viitisentoista hyppääjää noin puolentoista kilometrin korkeuteen vapaata pudotusta kokemaan.
"No eikö se nyt jo avaa sitä! Tämä on lentäjälle pahin paikka, en halua edes katsoa tuota menoa", Haapala tuumaa seuratessaan Laitilan lentoa ilmapallon korista. Ylhäältä päin näyttää aivan kuin hyppääjä olisi jo maan pinnassa kun varjo lävähtää auki ja leijumisvaihe alkaa.
Kuumailmapalloa voi ohjata vain eri korkeuksilla eri suuntiin kulkevien ilmamassojen avulla.
Laskeutumispaikkaa ei voi valita ennalta, vaan ilmassa eletään tuulten vietävänä.
Korin pohja viistää laskeutumisvaiheessa puiden latvoja, jotka jarruttavat tarvittaessa menoa sopivasti.
Lauantain lento tehtiin non-stoppina, eli palloa ei hyppyjen välissä kuljetettu takaisin lähtöpaikalle. Kun ensimmäinen hyppääjien ryhmä, "hyppypoka", oli tullut alas, taustajoukot ajoivat pallon perässä laskeutumispaikalle ja uudet hyppääjät pääsivät kyytiin. "Sää on hieno, en olisi uskonut, että tämä menee näin sujuvasti", Haapala ihastelee.
Ilmapallo laitettiin lentokuntoon Oulunsalossa hyppykerhon toimitilan lähellä ja ensimmäinen laskeutumispaikka löytyi Kempeleenlahden toiselta puolen, Äimäraution raviradan keskeltä.
Toisen kerran pallo kävi ottamassa lisää hyppääjiä Talvikankaalla ja lopullinen laskeutuminen tapahtui Jäälinjärven jäälle Kiiminkiin.
Veteraanihyppäjä Raimo Karhu on jäänyt laskuvarjohyppäämisen koukkuun pahan kerran.
Takana on yli kolmekymmentä vuotta harrastusta, tuhansia hyppyjä ja miehen sanojen mukaan kymmenen vuoden pyrkimys irti lajista - turhaan. 55-vuotias kiipeää ilmapallon koriin suu virneessä ja silmät loistaen kuin lapsella lelukaupassa.
"En ole aiemmin päässyt kokeilemaan kuumailmapallosta hyppäämistä. Tällä hinnalla tekisi viisi hyppyä koneesta, mutta on tämä sen arvoista."