Vapaakauppa on useimpien valtioiden mielestä kannatettava asia - erityisesti silloin kun se on oman edun mukaista. Kun tekstiilikauppaa sääntelevä vanha kansainvälinen sopimus päättyi viime vuodenvaihteessa, Eurooppaan alkoi vyöryä kiinalaisia t-paitoja, rintaliivejä, hameita ja housuja. Kaupasta tulikin yhtäkkiä liian vapaata. EU sai ensiapuna sovittua Kiinan kanssa, että vuositasolla tuonti saa kasvaa vain 8-12,5 prosenttia.
Päätöksen seurauksena unionimaiden satamavarastoissa lojui vielä viime viikolla yli 80 miljoonaa kiinalaista vaatekappaletta. Maanantaina niiden kohtalosta saatiin Pekingissä sopimus, jonka mukaan puolet vaatteista voi toimittaa kauppaan joustamalla tämän vuoden kiintiöstä; toinen puolikas vähennetään ensi vuoden kiintiöstä. Sopu pitää vielä hyväksyä kaikissa jäsenmaissa. Luultavasti se jyrätään läpi, koska muuten voisivat vaarantua esimerkiksi Euroopan suuret lentokonekaupat Kiinaan.
Eurooppalaisten vaatevalmistajien ja työntekijöiden huoli on täysin ymmärrettävä. Kiinan-tuonnin vuoksi esimerkiksi Portugalin t-paitatuotannon kerrotaan vähentyneen vuoden alusta 30 prosenttia.
Kummallisen kuvan tapahtumasarja antaa EU:n kauppaneuvottelijoiden ja päätöksentekijöiden tietämyksestä. Kuinka ihmeessä kiinalaisten vaatteiden hyöky saattoi tulla yllätyksenä.
Suomelle sopimuksella ei ole suurta merkitystä, koska tekstiiliteollisuutta ei meillä juuri enää ole. Täällä voi toivoa esimerkiksi, että kun pienituloinen kiinalainen tekstiilityöläinen saa nyt pitää työpaikkansa, hänellä voi olla varaa ostaa suomalainen kännykkä.