Metsänsuojelussa turvaudutaan vapaaehtoisuuteen. Muu olisikin hankalaa, kun suuri osa Etelä-Suomen suojelumetsistä on yksityisomistuksessa.
Luonnonsuojelijoiden tavoite 400 000 uuden metsähehtaarin suojelusta Etelä-Suomessa ei toteudu. Valtioneuvosto hyväksyi keskiviikkona ohjelman, joka tehostaa metsien monimuotoisuuden suojelua Etelä-Suomessa, Oulun läänin länsiosassa ja Lapin läänin lounaisosassa. Sen sijaan varsinaisia uusia suojelualueita ei perusteta.
Päätös perustuu Etelä-Suomen metsien suojelutoimikunnan Metson heinäkuiseen mietintöön. Jo tuolloin ympäristöjärjestöt hävisivät kädenväännön uusista suojelualueista. Toimikunta ei esittänyt uutta suojeluohjelmaa, eikä myöskään valtioneuvosto nyt. Hallituksen hyväksymä ohjelman tavoitteena on, että metsäiset luontotyypit ja uhanalaiset lajit turvattaisiin nykyistä paremmin. Se sisältääkin 17 keinoa monimuotoisuuden edistämiseksi. Yksityismailla suojelu perustuu vapaaehtoisuuteen.
Pohjoisessa valtion metsiä on suojeltu rivakkaan tahtiin. Sen sijaan Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien nykyinen suojeluaste on vain noin 1,1 prosenttia metsämaasta. Pohjoisessa toivotaan, että kun metsää aletaan hakata valtion mailla vakaan harkinnan ja tosiasiatietojen perusteella, työmaita ei koko ajan häirittäisi. Edelleenkin innokkaimmat metsänsuojelijat joutuvat törmäyskurssille paikallisen väestön kanssa. Näistä otteluista pitäisi sivistyneessä yhteiskunnassa päästä eroon.
Etelä-Suomessa luonnonsuojelijat ovat kuitenkin taistelunsa hävinneet. Vaatimukset uudesta 400 000 hehtaarin suojelualueesta on valtioneuvoston päätöksen jälkeen syytä unohtaa. Etelä-Suomessa metsät ovat yksityisten hallussa. Heiltä ei voida ottaa omaisuutta pakolla yhteiskunnan haltuun - ei ainakaan ilman käypää korvausta. Ja siihen valtion varat eivät riitä.
Myöskään Oulun läänin länsiosaan ja Lapin läänin lounaisosaan ei ole tulossa lähivuosina uusia suojelualueita. Osa suojelutoimista aloitetaan kuitenkin jo vuosina 2003-2005. Päätös suojeluohjelman tarpeesta tehdään 2007, kun kokeiltavien keinojen tehosta saadaan tietoa. Valtioneuvoston hyväksymä ohjelma vaatii 62 miljoonaa euroa 2003-2007.
Suojelupäätöksessä uutta on se, että maanomistajia houkutellaan vapaaehtoiseen suojeluun. Riihikuivan rahan ohella houkutuskeinona käytetään muiden muassa luonnonarvokauppaa, jossa maanomistaja sitoutuu suojeluun ja saa siitä tuloa valtiolta tai suunnitteilla olevalta säätiöltä.
Ohjelman pohjalta aloitetaan jo ensi vuonna nykyisten luonnonsuojelualueiden hoito ja ennallistaminen. Parantamisen tarpeessa on Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla noin 33 000 hehtaaria. Valtion maiden ennallistamiseen esitetään ensi vuodeksi miljoona euroa. Valtioneuvosto edellytti, että metsähallitus antaa työhön 1,2 miljoonaa euroa vuodessa.
Jatkossakin metsähallitus hankkii valtiolle yksityisten maita suojeltaviksi. Tähän se käyttää viisi miljoonaa euroa vuodessa. Rahat saadaan myymällä tontteja. Lisäksi valtion maita käytetään vaihtomaina.
Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että osa vanhoistakin suojelupäätöksistä on toteutumatta. Pohjois-Pohjanmaalla vanhojen suojeluohjelmien toteutus on edennyt ripeämmin kuin maassa keskimäärin. Ohjelmasta on paketissa jo kaksi kolmasosaa, koko maassa vain noin puolet. Jo tehtyjen suojelupäätösten toteutus vaatii rahaa. Siksi onkin järkevää, ettei uusia suojelualueita perusteta.