Vapaaehtoisten löytyminen on haastavaa. Tilanne vaikuttaa jo osin pelastustehtävien hoitoon.
Kuusamolaiselle Miika Kellokummulle, 42, vapaapalokuntalaiseksi lähteminen tuli ajankohtaiseksi viime vuonna, kun elämäntilanne salli sitoutumisen.
– Tässä saa auttaa ihmisiä ja jakaa omaa osaamistaan, Kellokumpu kertoo.
Hakuprosessi lähti käyntiin hakemuksella, jonka jälkeen seurasivat lääkärintarkastus ja kuntotestit. Syksyllä Kellokumpu oli valmis miehistöön, eli käytännön pelastustehtäviin.
– Kaikille keikoille lähden matalalla kynnyksellä, Kellokumpu kertoo suhtautumisestaan hälytyksiin.
Kellokummun kaltaisia vapaaehtoisia on kuitenkin yhä vaikeampaa löytää mukaan toimintaan. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Mika Haverinen seuraa valtakunnallista ilmiötä huolestuneena.
– Ilmiö on yleinen pienissä kunnissa ja taajamissa. Toimijat häviävät varsinkin muuttotappiokunnissa.
Syitä on monia. Alueilla ei ole tarpeeksi suurta väestöpohjaa, nuorempi polvi muuttaa töiden perässä muualle ja aktiivisilla ihmisillä on läjäpäin muitakin harrastuksia.
Vapaaehtoisen väen väheneminen näkyi suoraan Syötteen hotellipalon sammutuksessa.
– Syötteeltä taisi olla yksi mies ja se oli siinä. Sammuttajia tuli muualta, Kuusamosta, Oulusta ja Taivalkoskelta.
Haverisen mukaan Syötteen ongelma on moninainen: henkilöstöä ei ole saatavilla pysyvästi alueella asuvista. Nekin, jotka taas asuvat, käyvät usein töissä muualla.
– He eivät näin pysty olemaan paikalla hälytyksen sattuessa.
Kuusamossa tilanne on parempi. Kuusamon paloaseman apulaispalopäällikön Ari Virtasen mukaan sopimus VPK:n kanssa takaa sen, että keskustan ja Rukan alueilla saadaan vähintään kaksi vapaapalokuntalaista vakituisen henkilöstön avuksi virka-ajan ulkopuolella.
Vakituista henkilöstöä operatiivisella puolella on 16. Kuusamon VPK:ssa on tällä hetkellä 40 hälytysosaston jäsentä.
Vakituisen henkilöstön palkkaamisessa ei Virtasen mukaan ole ongelmaa. Toisin on VPK:n puolella.
– Ei ole tarpeeksi väestöpohjaa, mistä rekrytoida. Usein nuori henkilö lähtee kouluun muualle eikä välttämättä muuta takaisin.
Konkreettisia riskejä tulee, kun henkilöstöä vaaditaan kerralla yhteen tehtävään paljon enemmän kuin sitä on nopeasti saatavilla.
– Jos Kuusamossa on neljä henkilöä työvuorossa, niin siihen tarvitaan vielä neljästä kuuteen henkilöä lisää, että keskisuuri omakotitalo saadaan tehokkaasti sammutettua. Jos ei ole resursseja, niin apua kutsutaan yli kuntarajojen.
– Täällä ollaan vielä pärjätty, mutta huolestuneina seuraamme Posion ja Taivalkosken vaikeampaa tilannetta.
Posion palomestari Kirsti Heikkala kertoo, että VPK:n rooli Posion pelastustehtävissä on tärkeä. Posiolla on vain kaksi vakinaista pelastustyöntekijää, Posion VPK:n kanssa on sopimus kahdesta miehistöpäivystäjästä viikonloppuisin. Lisäksi sopimuksen ulkopuolelta tulee kaksi ryhmänjohtajapäivystäjää. Posion VPK:n hälytysryhmässä on yhdeksän henkeä. Tehtäväkirjo on laidasta laitaan.
– Heillä on hyvinkin suuri rooli. He huolehtivat pelastustehtävistä omatoimisesti tai meidän johdolla, Heikkala kertoo.
Vapaaehtoisia saisi olla enemmän, sillä Heikkalan mukaan pelastustehtäviä on jouduttu hoitamaan ajoittain vain kahdella henkilöllä.
– Kaksi henkilöä riittää ensivastetehtävien hoitoon, mutta vakavamman liikenneonnettomuuden tai palon sattuessa heidän roolinsa jää lisävahinkojen estämiseen. Silloin joudumme odottamaan apua Kuusamosta, Ranualta, Kemijärveltä tai jopa Sallasta. Odotellessa saattaa mennä jopa tunti.
Posiolla, kuten muuallakin Koillismaalla, ikääntyvä väestö tarkoittaa enemmän tehtäviä. Samalla nuorta polvea ei ole juurikaan rekryttäväksi.
Taivalkoskella on kolme vakinaista virkaa ja kahdentoista hengen VPK:n hälytysosasto. Ylipalomies Raimo Jurmun mukaan VPK:n rooli on tärkeä.
– Meillä on toimiva VPK ja se on hyvinkin tarpeellinen, kun virkamiehiä on vähän, Jurmu kertoo.
Nuoriso-osasto on Taivalkoskella virkeä, mutta moni lähtee paikkakunnalta aikuisuuden kynnyksellä.
– He ovat saaneet hyvän opin ja kun ovat valmiita siirtymään miehistöön, niin pitää lähteä opiskelemaan muualle, kun täällä ei ole paljoa vaihtoehtoja.
Taivalkoskella tehtiin viime vuonna lähes kaksisataa tehtävää. Lisäkäsille olisi kipeästi käyttöä. Uusi, ensi vuodelle kaavailtu paloasema on sekin tarpeellinen.
– Se voisi olla piristysruiske myös Taivalkosken VPK -toiminnalle, pelastuspäällikkö Mika Haverinen pohtii.
