Perhoskantojen seurantaan on tänä vuonna saatu runsaasti uusia vapaaehtoisia. Päiväperhosia havainnoidaan kuluvana suvena 60 laskentareitillä, kun aiempina vuosina laskentareittejä on ollut 30--40.
Harrastajat havainnoivat perhosia parin kilometrin mittaiselta laskentareitiltä, jonka he kiertävät kesän aikana parin viikon välein. Laskennat aloitetaan toukokuussa, ja niitä jatketaan aina syyskuulle asti. Laskentareitti pidetään samana yleensä vuodesta toiseen, jolloin perhoskantojen muutoksia voidaan luotettavasti arvioida.
Kolean alkukesän takia perhosia on ollut vähän, mutta viime aikojen helteet ovat korjanneet tilannetta. Esimerkiksi mustatäplähiipijää on tavattu viime vuosia runsaampana.
Pääosa perhosten havaintopaikoista sijaitsee Etelä- ja Lounais-Suomessa, mutta viime vuosina seurantaverkostoa on laajennettu myös Kaakkois-Suomeen. Seuranta on keskittynyt maatalousalueiden eri elinympäristöihin, sillä ne ovat useimpien perhoslajiemme tärkeimpiä elinalueita.
Monet lajit ovat vähentyneet, kun maatalouden tehostuminen on vähentänyt perhosille tärkeitä niittyjä ja ketoja. Seurannan avulla suojelutoimet osataan kohdistaa niitä eniten kaipaaville lajeille.
Suomessa on tavattu kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia. Etelä-Suomen yleisimpiä lajeja ovat tesmaperhonen, lanttuperhonen, neitoperhonen, nokkosperhonen ja sitruunaperhonen.
Suomen ympäristökeskus aloitti päiväperhosten seurannan laskentareiteillä vuonna 1999. Tulokset edelliskesän perhoshavainnoista raportoidaan vuosittain Suomen Perhostutkijain Seuran Baptria-lehdessä ja perhosseurannan verkkosivuilla.