Oulu Laskuvarjolla hyppääminen ei ole mitään rämäpäiden hommaa, vaikka niin usein luullaan.
Näin kertoo laskuvarjohyppääjä Eija Suvala, 32, Oulusta.
"Todellisuudessa homma on varsin kurinalaista, jossa huolellisuus ja määräysten mukaan toimiminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita."
Suvala tietää mistä puhuu, sillä hän on Oulun laskuvarjokerhon ry:n hyppymestari ja turvallisuuspäällikkö.
Kahdeksatta vuotta hyppykuvioissa mukana ollut Suvala kertoo jääneensä jo heti ensimmäisestä hypystä koukkuun.
"Oikeastaan kyse on ollut pitkäaikaisen haaveen toteutumisesta, sillä jo pikkutyttönä sanoin vanhemmilleni, että jonakin päivänä minusta tulee laskuvarjohyppääjä."
Reilu viikko sitten toteutui muitakin unelmia. Pohjoissuomalainen Pro-Team joukkue, jossa Suvala on mukana, voitti hopeaa Hangossa järjestetyissä SM-kisoissa. Voittosijan vei helsinkiläinen Tigers. Pro-Team kilpaili pääsarjassa FS 4-way Open. Kisa oli tiukka, sillä tänä vuonna taso oli erityisen korkea.
Pro-Team on kuviohyppyjoukkue ja Suvalalle tämä on ensimmäinen kerta, kun hän pääsee treenaamaan systemaattisesti näin kovalla tasolla. Joukkueessa hyppäävät Suvalan lisäksi Kimmo ja Outi Pohjola Rovaniemeltä sekä Laura Miettinen Keminmaasta. Varamiehenä on Juho Mikkola ja videokuvaajana toimii Mikko Kajala.
"Kuvaajan rooli on tärkeä, sillä hypyt arvostellaan videokuvauksen perusteella", Suvala sanoo. Joukkueen päävalmentajana toimii ruotsalainen Matias Nord.
Kuusi vuotta sitten perustetun Pro-Teamin tavoitteena on alusta asti ollut nostaa kuviohyppäämisen tasoa Suomessa. Viime syksynä joukkue teki kolmen vuoden suunnitelman.
"Päätavoitteenamme on olla kymmenen parhaan joukossa vuoden 2010 MM-kisoissa."
Laskuvarjohyppäämisessä on useita alalajeja, joista osa tapahtuu varjon varassa ja osa ennen varjon avaamista, eli vapaassa pudotuksessa. Näistä jälkimmäisen Suvala on kokenut omakseen.
"Kun teemme joukkueen kanssa suoritusta vapaassa pudotuksessa, tuntuu kuin lentäisi taivaalla ystävien kanssa ja putoamisen tunne katoaa. Fiilis on hieno."
Itse kilpailusuoritus ei kestä kuin 35 sekuntia. Mutta tuon pienen hetken eteen on tehty valtava, kärsivällisyyttä vaatinut taustatyö. Varjot avataan suorituksen jälkeen noin 800 metrissä. Kilpailussa hyppykorkeus on noin kolme kilometriä, harjoituksissa neljä.
Yhdessä Pro-Team harjoittelee noin kerran kuussa, mutta henkilökohtaisia harjoituksia jokainen tekee tahollaan viikoittain. Hyppytreenin lisäksi fyysisen kunnon ylläpito on välttämätöntä.
Pohjoisen perukoilla lajin harrastajat ovat melko vähissä, sillä konekapasiteetti on pientä ja keliolosuhteet hyppäämiselle ovat huonot. Esimerkiksi talvella ei voi hypätä lainkaan.
Joukkue harjoitteleekin pääosin ulkomailla, muun muassa tuulitunnelissa Englannissa sekä hyppyleireillä Ruotsissa ja Espanjassa.
"Lontoon lähellä Bedfordissa sijaitseva tuulitunneli on erinomainen paikka harjoitella hyppäämistä. Tuulitunneli on ikään kuin sisätilaan rakennettu "vapaapudotus-simulaattori". Se on huone, jossa voimakas alhaaltapäin tuleva ilmavirta kannattelee hyppääjiä, ja tässä ilmavirrassa hyppääjät leijuvat ilmassa kuin vapaassa pudotuksessa", Suvala selvittää.
Kustannukset ovat lajissa melkoiset. Maksettavaa jää itsellekin, vaikka Pro-Teamilla on useita sponsoreita. Pääsponsoreita ovat Nordic Pro-Team Group Oy, Sunrise Manufacturing ja Pyörä-Suvala Oy.
Mutta kaikki on vaivan ja rahan arvoista.
"Tämä on upea harrastus. Pääosin hyppääminen on yhdessä tekemistä ja sosiaalista toimintaa. Mutta hyppäämistä voi harrastaa toki yksinkin", Suvala täsmentää.