Lehdistön kahlehtiminen on todellisuutta suurimmassa osassa maailman maita. Jos viestinnän vapaus ontuu, yksi kehityksen keskeinen perusedellytys on vinksallaan.
Näkemyksensä maailman lehdistönvapauden tilasta ovat tänä keväänä laatineet muun muassa Pariisissa päämajaansa pitävä
Toimittajat ilman rajoja -järjestö sekä yhdysvaltalainen Freedom House. Suomalaisin silmin arvioita voi tänään sananvapauden päivänä lukea ylpeänä: kummankin järjestön mukaan Suomi on maailman lehdistönvapauden ykkösmaa.
Freedom Housen listauksessa Suomi jakaa kärkisijan Norjan ja Ruotsin kanssa, Toimittajat ilman rajoja -järjestön arviossa Norjan kanssa. Suunnilleen samat maat ovat myös listausten hännillä: Pohjois-Korea, Turkmenistan, Valko-Venäjä, Syyria, Iran, Eritrea, Kiina.
Yhden totuuden maissa lehdistönvapauden polkeminen on vallanpitäjien keskeinen keino säilyttää asemansa.
Freedom Housen näkemys on, että etenkin niin sanotun arabikevään vaikutuksesta maailman lehdistönvapaus nytkähti viime vuonna askeleen parempaan suuntaan. Ranskalaisjärjestö tyytyy toteamaan, että viime vuonna nähtiin voimakkaita heilahduksia sekä parempaan että huonompaan.
Euroopasta listaukset kertovat sekä hienosta että heikosta kehityksestä. Virossa on Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan maailman kolmanneksi vapain lehdistö. Saavutus on komea, kun muistaa, että Viro pääsi irti Neuvostoliitosta vasta 21 vuotta sitten.
Kontrasti entisen Neuvostoliiton ytimeen eli Venäjään on puhutteleva. Ranskassa laaditussa arviossa Venäjän sijaluku maailman valtioiden joukossa on 142 ja yhdysvaltaisessa 172. Tämäkin kertoo, kuinka laihoja ovat olleet demokratiaa ja vapautta puheissaan korostaneen presidentti Dmitri Medvedevin kauden todelliset tulokset.
Venäjälläkään vallanpitäjät eivät ole ainoita sananvapauden tallaajia. Toimittajia ovat surmanneet ja pahoinpidelleet erilaiset rikolliset tahot, joilla on kytköksiä politiikan ohella talouselämään. Espanjassa toimittajien suurin uhkailija on baskijärjestö Eta.
Silmiinpistävästi sananvapauslistan kärkimaat ovat myös niitä valtioita, joissa kansalaisten onnellisuuden aste ja hyvinvointi ovat maailman parhaiden joukossa. Sananvapautta polkevissa maissa taas kehitys polkee paikallaan tai taantuu.
Epäilemättä vauraus on tärkeä tekijä elinvoimaisen ja monipuolisen lehdistön kannalta. Köyhien maiden köyhät viestimet ovat alttiimpia ulkopuolisten tahojen painostusyrityksille ja ostetun julkisuuden kiusaukselle.
Yhtä lailla voi kuitenkin väittää, ettei vaurautta ja kestävää hyvinvointia voi syntyä, jos vallanpitäjiä ei voi arvioida kriittisesti eikä yhteiskunnan epäkohtia nostaa esiin. Maissa, joissa ei ole vapaata lehdistöä, tapaa esimerkiksi korruptio rehottaa. Tosin korruptio uhkaa myös laajan sananvapauden maissa kuten Suomen lehdistön avaama vaalirahoitussotku osoitti.
Köyhyys ei ole sananvapauden este. Afrikkalaisen saarivaltion Kap Verden sijoitus ranskalaisjärjestön listauksessa on 9, Namibian 20 ja rutiköyhän Nigerin 29. Tulevat vuodet toivottavasti osoittavat noiden maiden kansalaisille, että kasvava sananvapaus merkitsee myös kasvavaa hyvinvointia.