Oulussa tuulee aina, sanotaan. Avojalkainen oululainen on tottunut nostamaan Tuiran silloilla takinkauluksiaan pystyyn, vetämään hartioitaan kyyryyn ja pitämään kaksi käsin sateenvarjostaan kiinni.
Perusoululaisia ja tullista tulleita mereltä kimppuun hyökkäävä tuuli enimmäkseen sapettaa. Ei kuitenkaan aivan jokaista: lääkiksessä opiskeleva etelän mies Tuomo Naalisvaara on tuulen kaveri. Hän kuuluu siihen seurakuntaan, joka kyttää säätiedotuksista matalapaineita.
"Joskus sitä voi ajaa tuhat kilometriä lupaavien tuulten perässä", Naalisvaara naurahtaa.
Silloin, kun Naalisvaara painaa pikitietä yön selässä tuulta päin, on auton katolla lauta, purje, masto ja muut tarvittavat pelit ja vehkeet, joiden kanssa pääsee vesille aaltojen herraksi. Naalisvaaraa on päässyt puraisemaan purjelautailukärpänen.
Tulevan tohtorin intohimo on aaltopurjelautailu - siis se laji, jossa parimetriset aallot lannistetaan vetämällä niiden keskeltä kohti taivaita.
"Tulee tunne, että lentää ihan oikeasti", Tuomo Naalisvaara kuvailee.
"Sitä tuntee itsensä vapaaksi kuin taivaan lintu.."
Hurjimmillaan volttia heitetään yli kymmenen metrin korkeudessa, eteen ja taakse, kierteillä ja ilman - ja tietysti tarvittaessa tuplana.
Onnesta
soikeana
Aaltopurjelautailijoita on Suomessa muutama sata. Tuossa joukossa on kilpailuhenkisiä sen verran, että sopivien kelien osuessa kohdalle voidaan pitää vaikka SM-kisat. Kansainvälisillä kisa-aalloilla ratsastaa ja temppuilee vain yksi suomalainen: Tuomo Naalisvaara, 25.
Tulevana viikonloppuna ja ensi viikolla edessä ovat uudet haasteet. Mies sai ensimmäisen kerran kutsun ammattilaisten maailmancupin osakilpailuun. Kisat pidetään Skotlannin länsirannikolla Tireessä.
"Olen onnesta soikeana", surffaaja summaa.
Soikeana mies on ollut viimeiset 14 vuotta - siitä saakka, kun erehtyi antamaan lautailulle pikkusormensa.
"Tämä on minulle ihan täysin elämäntapa ja nautinto. Kun on tälle tasolle päässyt, kilpaileminen tuo lisää draivia treeneihin", Naalisvaara sanoo.
Lautojensa kanssa vesillä ja lumella temppuilevat taiturit ovat toistensa hengenheimolaisia: Kilpaileminen ja menestyminen ovat touhussa pelkkiä sivuseikkoja. Varsinainen juju on vapauden tunteen lisäksi omien rajojen ja täydellisyyden etsiminen.
Naalisvaara ei tosin ole ollenkaan varma, onko lajissa olemassa mitään rajoja, täydellisyydestä puhumattakaan. Aina voi vetää korkeammalle ja tehdä isompia temppuja.
"Mitä paremmaksi tulee, sitä enemmän tästä saa irti - sitä makeempaa tämä on."
Talvet pasaati-
tuulten perässä
Naalisvaaran kohtaloksi koitui kesämökin kuistin alle hylätty isän vanha purjelauta. Se oli unohtunut sinne, kun 1980-luvun juppivuosien kuumin lautailuvillitys oli viilentynyt. Ensimmäinen kokeilu riitti.
"Olin heti niin koukussa."
Aaltopurjelautailu on vienyt Naalisvaaraa pasaatituulten perässä ympäri maailmaa viimeiset kymmenen vuotta.
"Havaiji, Etelä-Afrikka, Espanja, Portugali, Tanska, Viro, Ruotsi... Tämä kesä on mennyt pääosin Gran Canarialla treenatessa", Naalisvaara luettelee.
"Oulun läheltä parhaat paikat löytyvät Marjaniemestä, Nallikarista ja Tauvosta. Suomessa kunnon kelit ovat kuitenkin sen verran arpapeliä, että ulkomaille on mentävä, jos haluaa kehittyä."
On vain yksi ongelma: raha - tai paremminkin sen rajallisuus. Opiskelijan budjetti saa venyä ja paukkua moneen suuntaan, kun euroja pannaan jonoon surffireissuja varten.