Pari vuosikymmentä sitten uumoiltiin paikallisten ohjelmien varaan rakentuvan televisiotoiminnan läpimurtoa. Ajateltiin, että katsojakunta on taattu, kunhan vain kamera tuodaan riittävän lähelle ihmistä. Kokeiluna välitetyt suorat lähetykset kunnanvaltuustojen kokouksista osoittautuivat kuitenkin pannukakuiksi.
Kiinnostavan televisio-ohjelman teko on muuta kuin pelkkä kuvan lähetys jostakin. Tämän tietävät jo kotivideon tekijät. Vaatii työtä ja osaamista rakentaa kuvasta sellainen, että sitä katsovat muutkin kuin kuvaaja ja kuvattava.
Radiotoimintaa on viety samaan suuntaan kuin televisio-ohjelmia aiottiin kehittää. Radion täyttävät nyt kysymyksillä ja vastauksilla lastatut ohjelmat. Radiossa tämä voidaan toteuttaa, koska siihen kuluu rahaa vähemmän kuin televisiossa. Itse asian - asiakkaan - kannalta lopputulos on yhtä surkea: kanavatolkulla löysää jaarittelua humpan säestyksellä.
Ajan henki on, että monopolit murtuvat. Vanha omistus puretaan. Paikan täyttävät uudet omistajat huseeraavat vähän aikaa yksikseen liittoutuakseen kohta ja muodostaakseen uusia voimaryhmiä kaupalliselta pohjalta.
Radio- ja televisiotoiminnassa on tapahtunut ja tapahtumassa juuri näin. Yleisradio on menettänyt yksinoikeutensa aikoja sitten, samoin MTV televisiomainonnassa. Eletään pirstaloitumisen aikaa - aikaa, jolloin uudelta pohjalta syntyville televisio- ja radiotoiminnan mahdeille luodaan perusta.
Uudet tekijät eivät ole kiinnostuneita, mitä kansa tahtoo televisio- ja tai radio-ohjelmilta. Vielä vähemmän heitä kiinnostaa se yhteiskunnallinen tehtävä, jolla Yleisradion olemassaoloa ja vahvaa asemaa puolusteltiin pitkään.
Television taivaskanavat puhuvat puolestaan, mitä uusi aika tarjoilee asiakkaille. Listalla on hömppää, hömppää ja vielä kerran hömppää: autoilua, urheilua, musiikkia, väkivalta- ja muuta viihdettä, mainoksia sekä lisääntyvässä määrin mainosten ja ohjelmien sekoituksia, välissä välähdyksenomaisia uutispätkiä.
Kovaa vauhtia olemme menossa kohti aikaa, jolloin kotimaisen televisio-ohjelmatarjonnan korkein aste on Amerikan mailta matkitut ja täkäläisiin maisemiin siirretyt visailu- ja selviytymisohjelmat. Ohjelmat, joiden valmistaminen maksaa vähän, mutta joiden lähettäminen tuottaa paljon.
Tähän mennään, kun kaiken mittarina käytetään yksinomaan rahaa. Ei sitä, miten eurolla saadaan enemmän ja parempaa, vaan sitä, miten euro saadaan poikimaan enemmän uusia euroja. Ellei itse tehty ohjelma tuota riittävästi, ostetaan sen tilalle ohjelma, joka tuottaa tai jonka hinta on niin pieni, että sijoitetun euron kasvu tyydyttää sijoittajaa.
Aikoinaan Yleisradion monopoliaseman murtamista perusteltiin ihmisten valinnanmahdollisuuksien ja sananvapauden lisäämisellä. Nyt puhutaan vain kilpailusta ikään kuin sillä olisi itsestään selvä myönteinen vaikutus.
Perustelut ovat osoittautuneet pupuksi. Vapaalla kilpailulla televisio- ja radiotoiminnassa ei ole juuri mitään tekemistä sananvapauden, ei edes kuluttajan valinnanmahdollisuuksien kasvun kanssa.
Kanavien kilpailulla sekä televisiossa että radiossa näyttää olevan selvästi ohjelmia yhdenmukaistava ja heikentävä vaikutus. Kilpailu merkitsee mainonnan ja sitä kautta kulutusta ruokkivan elämänasenteen ulottumista kaikkialle. Ohjelmatuotanto on sen verran kallista, ettei laatu kasva voimia hajottamalla.