Kun vuonna 1974 muutin Ouluun, oli Torinrannan muutos alkanut. Ranta-aitat olivat tietysti paikallaan, ja silloin vielä Hailuoto-laiva oli sementtiin naulittuna kahvilana.
Torin edustan Vänmannin saarelle oli 1972 noussut betonikolossi – uusi kaupunginteatteri. Teatteri oli päässyt muuttamaan kaupungintalon juhlasalista, entiseltä Seurahuoneelta.
Betoniarkkitehtuuria en silloin kovin innostuneesti tervehtinyt.
Matti ja Marjatta Jaatinen olivat voittaneet ns. Monumentaalikeskuksen arkkitehtikilpailun vuonna 1962 työllään ”Saari”. He olivat sommitelleet Vänmanninsaarelle teatterin, konserttisalin, kaupungintalon ja korkean virastotornin.
Kilpailuehdotusta pidettiin aikanaan arkkitehtien keskuudessa vakuuttavana, komeana projektina. Oulun yleiskaavan 1952 yhdessä Aarne Ervin kanssa laatinut arkkitehti Otto-I. Meurmann totesi 1963 Kaltioon kirjoittamassaan artikkelissa ”Oulun ranta-alue”, että ranta-alue oli jätetty heitteille eikä sen asemakaavallisia mahdollisuuksia oltu kyllin oivallettu.
Hän kuvaili Jaatisten laatimaa ratkaisua omaperäiseksi tuoden uudenlaisen ranta-alueen suunnittelun asemakaavoihimme. Omalle saarelleen koottu sommiteltu saari rakennuksineen muodostaisi ”kristallin” Oulun merenrantamaisemassa ollen uusi Oulun linna, nykyaikaisen yhteiskuntahengen symboli.
Hän toivoi työtä jatkettavan valmiiksi asti: ”Silloin on nykypolvi suorittanut palveluksen kotikaupungilleen ja luonut näkyvän muistomerkin vanhan Oulun nuortumisesta ja heräämisestä uuteen voimakkaaseen elinkauteen. Oulu elää!”
Meurmannin toive ei toteutunut. Tosin 1982 saarelle valmistui uusi pääkirjasto, mutta muuten Jaatisten suunnitelma laitettiin naftaliiniin, kunnes teatterin laajennus toteutui 2004.
Kun nyt yli 30 vuoden jälkeen olen päässyt katsomaan uudistunutta Oulun Torinrantaa, miellyttää se monella tavalla: Vanhat aitat ovat kokeneet uuden tulemisen, Kiikelin saari on upea ja sillat Pikisaareen ja Linnansaareen ovat hienot.
Mutta nyt, toisin kuin vuonna 1974, mielestäni jotain puuttuu – Jaatisten suunnittelema tornitalo. Kaupunginteatteri ja pääkirjasto ovat kuin ”pannukakkuja”. Kun Rantakadulta katsoo merelle, jäsentäisi korkea tornitalo tämän kokonaisuuden.
Olisiko nyt oikea aika ottaa uudelleen esille Jaatisten suunnitelma kaupungintalosta ja virastotornista? Jos koko sitä massaa ei tarvita virastotarkoituksiin, voisi osa tiloista toimia vaikkapa korkeatasoisena Skandinavian pohjoisten alueiden kulttuuri- ja kongressikeskuksena – hotelleja on ympäristössä ja uusikin hotelli valmistuu torinrantaan. Meurmannin edellä kuvaama uusi Oulun linna olisi komea!
Ilkka Vaura
asuin Oulussa 1974–1989
Kaarina
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.