Elämme viikkoja, jolloin meillä on paljon meistä huolta kantavia lähimmäisiä -- iso osa heistä tuiki tuntemattomia. Nuoria ja vanhuksia rakastetaan ja ymmärretään kilpaa. Armon saavat pakanat ja seksuaaliset vähemmistötkin. On vaalisyksy.
Kunnallisvaltuustoon tosissaan haluava ymmärtää, että lupauksissa on syytä pysytellä väljällä linjalla. Ei kannata laittaa itseään tilanteeseen, jossa joutuu asettamaan tärkeysjärjestykseen dementiapotilaan inhimillisen hoidon ja koulupsykologin viran.
Sen sijaan kannattaa vaatia kovaan ääneen kaikkea hyvää niin vanhuksille, nuorille, työttömille, lapsiperheille, yrittäjille, jääkiekkojunnuille kuin urheilukalastajillekin. Aina sopivaan väliin livautetaan kulmat kurtussa huoli ilmastonmuutoksesta.
Jos joku kysyy, millä rahoilla ehdokas aikoo kaiken hyvän hankkia ja ongelmat ratkaista, lasketellaan jotain huttua verotulojen kasvusta tai siirretään keskustelu ilmastonmuutokseen.
Internetissä on sivusto, jossa kerätään nimiä mitä erilaisimpiin addresseihin. Joku demokratiauskovainen on laittanut alulle nimilistan, jonka allekirjoittaneet lupaavat seurata puolueiden viime eduskuntavaaleissa antamien suurten lupausten toteuttamista.
Listalla oli maanantaina 42 nimeä. Vaatimuksen muumilimsan myymisestä puolentoista litran pulloissa oli allekirjoittanut 26 000 kansalaista.
Äänestysprosentti tuskin kipuaa näissäkään kuntavaaleissa yli kuudenkymmenen. Vaalikoppipiipahduksen jättävät väliin muutkin kuin otteensa elämään menettäneet. Äänestämättömyys ei ole aina laiskuutta tai välinpitämättömyyttä, vaan harkittu valinta.
Äänestämättömilläkin on jo omat televisiosta tutut julkkiksensa ja älykkönsä.
Kaikkia eivät vakuuta muistutukset siitä, että äänestämätön antaa toisten päättää puolestaan. Moni kokee vaikuttavansa paremmin pitämällä ääntä tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta vaikka kansalaisjärjestöissä toimien kuin äänestäen kunnallisvaaleissa neljän vuoden välein.
Demokratian kriisiä manataan, mutta vain yksi neljästä suomalaisesta kokee kriisin olevan totta. Kunnan päätöskoneiston koetaan toimivan odotetusti, maailmantalouden ja valtakunnan päättäjien asettamien isojen raamien mukaan ja riippumatta siitä, ketä valtuustossa istuu. Kansaa tukistellaan politiikasta vieraantumisesta, mutta kansa kokee, että poliitikot ovat vieraantuneet kansasta. Lasten ensikosketus politiikkaan on television visailuohjelmassa hassuja höpöttävä setä tai täti.
Sellaisena pysyy poliitikon kuva monen aikuisenkin mielessä. Ja ihme kyllä, sillä pysytään kiinni vallassa. Iltapäivälehdessä miesasioitaan levittelevä entinen kaunotar ja tähtien kanssa tanssinut edusmies ansaitsevat äänestäjien mielestä paikkansa ja palkkansa.
Pienen kunnan päättäjiä ei näe edes televisiossa, mutta sentään kylänraitilla. Valtuuston kokouksessakin näkisi, mutta lehtereillä on väljää. Kannattaisi käydä. Jos valittu ei puoleen vuoteen ole käyttänyt yhtään puheenvuoroa, voi olla syytä miettiä, kuinka hyvin edustuksellinen demokratia tässä tapauksessa toimii.
Vaaleja käydään yhä kiivaammin myös internetissä. Vaalikoneita on tarjolla moneen lähtöön. Ne eivät kuitenkaan toimi, kiitos ehdokkaiden laiskuuden. Sopivaa ehdokasta on turhauttavaa etsiä, jos mielipiteensä on kertonut koneelle vain neljä valtuustoon pyrkijää.
***
Hallintokokeilun suomaa valtaa Kainuussa käyttävään maakuntavaltuustoon voi päästä vähin äänin. Paikkoja on jaossa 59, ehdokkaita 366 ja nukkujia paljon.