Vankien lukumäärän kääntyminen jatkuvaan kasvuun on lisännyt ongelmia vankiloissa. Aletaan olla tilanteessa, jossa yhteiskunnan on kiinnitettävä vankeinhoitoon enemmän huomiota.
Vankiloiden ongelmat ovat pikku hiljaa paisuneet yhä suuremmiksi ilman, että asiaan olisi juuri kiinnitetty julkista huomiota. Päättyneen vuoden lopulla vankien määrä ylitti 4 000 hengen rajan ensimmäisen kerran sitten vuoden 1987. Lähes koko 1990-luvun ajan vankiloissa mentiin parempaan suuntaan. Alimmillaan muurien sisältä löytyi vain 2 600 ihmistä.
Koska tilanne oli pitkän aikaa tämä, myös vankeinhoidon resurssit mitoitettiin sen mukaisesti. Kun vankeja edellisen kerran eli 20 vuotta sitten oli saman verran kuin nyt, Suomessa oli silti vankipaikkoja paljon enemmän kuin oli vankeja. Nyt paikkoja on noin 3 500 eli selvästi vähemmän kuin vankeja.
Vielä pahempi on henkilökunnan vajaus. Tämänhetkiset resurssit on mitoitettu noin 3 200 vankia varten, eli lähes tuhatta vähemmän kuin on todellisuus.
Jotta asiat olisivat yhä vaikeammin hallittavissa, myös tuomittujen luonne on muuttunut. Parikymmentä vuotta sitten omaisuusrikokset ja liikennejuopumukset olivat tyypillisimmät syyt päätyä kiven sisään. Nyt yli puolet vangeista on siellä väkivalta- ja huumerikollisuuden vuoksi.
On selvää, että tällainen tausta on henkilökunnan kannalta työläs. Vankiloiden sisällä tapahtuu jengiytymistä, ja rikoskierteen katkaisu tulee entistäkin vaikeammaksi.
Ilmapiirin vankiloissa kerrotaan huonontuneen varsin lyhyessä ajassa, ja vankiloiden sisäiseen turvallisuuteen joudutaan kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Pelko hallitsee vankiloiden arkea, ja monet vangit haluavat vapaaehtoisesti eristyksiin muista. Niinpä rikosseuraamisvirasto on joutunut suunnittelemaan erityisten varmuusosastojen rakentamista.
Nämä "vankilat vankilassa" eristäisivät vaarallisimpia vankeja, jotka muuten voisivat jatkaa rikollista toimintaansa vankiloista käsin.
Uusi vankeuslaki panostaa rikoskierteen katkaisuun muun muassa henkilökohtaisesti laadittavalla rangaistusajan suunnitelmalla. Tarkoitus on hyvä: monelle rikollisuudesta on tullut elämäntapa, eikä eväitä normaalielämän hallintaan ole. Aivan liian suuri määrä vangeista on rikoksen uusijoita. Kun tuo kierre kerran alkaa, sitä on erittäin vaikea saada katkeamaan. Tuomion uusijoiden suhteellinen osuus on koko ajan nousussa.
Mutta päihdeongelmien, syrjäytymisen, rikollisen elämäntavan ja monien muiden ongelmien kasautumia ei niin vain pureta. Vankien kuntouttaminen edellyttää ennen muuta sitä, että henkilökunnalla on siihen aikaa ja resursseja, ja siviiliin pääsyynkin pitäisi saada nykyistä parempi tukijärjestelmä.
Todellisuudessa vankilat ovat yhä ahtaampia ja henkilökunta yhä tiukemmalla vankien määrän kasvun ja jengiytymisen myötä. Haasteena on jo päivittäisten rutiinien hoitaminen.
Väkilukuun suhteutettuna Suomen vankimäärät ovat yhä hyvin alhaiset. Yhdysvalloissa vankien suhteellinen osuus on suurempi kuin missään muualla, Suomeen verrattuna kymmenkertainen. Mutta pärjääminen kansainvälisissä tilastoissa ei paljon lämmitä, jos vankiloiden arki pahenee pahenemistaan. Vankeinhoidon nykytilasta ja tavoitteista tarvittaisiin kunnollinen yhteiskunnallinen keskustelu, mutta poliitikot ja presidenttiehdokkaat ovat olleet tässä asiassa hiiren hiljaa.