Perm
Vankileiri Perm-36 oli Neuvostoliitossa yksi niistä pahamaineisista leireistä, joissa viimeisinä vuosikymmeninä pidettiin ainoastaan poliittisia vankeja. Kaikkiaan Permin läänissä oli 170 vankileiriä.
Leiri perustettiin jo 1940-luvulla ja siellä kärsi tuomiotaan rikollisten lisäksi moni Stalinin vainojen uhri.
Vuodesta 1972 lähtien leirille tuotiin kuitenkin pelkästään poliittisia vankeja. Venäjän duuman nykyinen kansanedustaja Sergei Kovaljov sekä virolainen ihmisoikeustaistelija Enn Tarto olivat juuri tällä leirillä.
Stalinin vainojen vuosina vankileirillä saattoi olla tuhatkin vankia. Suurin osa heistä kävi metsätöissä. Rikollisten ja neuvostovastaisiksi luokiteltujen vankien lisäksi oli aivan tavallisia ihmisiä, jotka olivat jotenkin sattuneet rikkomaan kovaa kuria.
Kymmenen vuoden tuomion saattoi saada siitä, että oli ottanut kolhoosin maita käyttöönsä enemmän kuin luvattiin. Työpaikalta myöhästyminen saattoi myös johtaa vankilamatkaan.
Maisemia
ei katseltu
Permin läänin Kutshinon kylässä sijaitseva leiri on kauniilla paikalla joen rannalla. Vangit eivät kuitenkaan tienneet mitään maalauksellisista maisemista. Heille ei kerrottu, missä päin suurta Neuvostoliittoa he rangaistustaan kärsivät. Korkea aita peitti näkymät.
Vangit tuotiin Kutshinoon kuorma-autoissa, joissa ei ollut lainkaan ikkunoita. Autossa oli tilaa 15 vangille ja lisäksi kahdelle eristysvangille, mutta leirimuseon oppaan Mihail Rubinovin mukaan joskus saatettiin kuljettaa jopa 30 vankia.
Monien tarkastusten jälkeen vangit tuotiin leirialueelle ja saunan jälkeen sijoitettiin neljään eri parakkiin. Pääleiristä vähän etäämpänä sijaitsi kovennetun kurin leiri. Sinne tuotiin vankeja, joiden ei sallittu olla juuri missään tekemisissä toistensa kanssa.
Samassa käytävässä olivat heidän sellinsä ja työhuoneensa, joissa kerrallaan teki töitä korkeintaan kaksi vankia.
Päiväkävelylle päästettiin yksi kerrallaan neljän neliömetrin suuruiseen peltikoppiin, jonka katossa risteilivät piikkilangat. Varmuuden vuoksi vankia kohti oli suunnattu myös vartijan pyssyn piippu.
Vankien jälkeen
mielisairaita
Kutshinon vankileiri suljettiin vuonna 1988, eli vasta kaksi vuotta sen jälkeen, kun Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov oli Reykjavikissa sanonut presidentti Ronald Reaganille, ettei Neuvostoliitossa ole enää poliittisia vankeja.
Vankien jälkeen leirille tuotiin psyykkisesti sairaita, joiden olosuhteet olivat yhtä huonot kuin vankienkin. Myöhemmin heille rakennettiin aivan leirin viereen oma sairaala.
Venäjän nykyisestä sosiaalipolitiikasta kertoo jotain se, että mielisairaalan yhteydessä on myös lastenkoti alkoholistien lapsia varten.
Hidas
rakennustyö
Vasta 1992 leiri tyhjeni lopullisesti ja paikalliset ihmisoikeusaktivistit alkoivat suunnitella sinne museota.
Töitä on tehty kymmenen vuotta, mutta silti museo on vielä pahasti kesken.
Vankileirimuseo saa varoja yksityisiltä lahjoittajilta ja Permin lääniltä, mutta rakennustyöt sujuvat hyvin hitaasti. Valmiina on kuitenkin uuden päärakennuksen lisäksi yksi entisöity parakki ja karsseri.
Kovennetun kurin leirillä rakennustyöt edistyvät tällä kertaa nopeammin.
Siellä entisöidään vankien asuin- ja työparakki ja valmista tulee jo muutaman kuukauden kuluttua.
Perm-36 vankileirimuseo on ainutlaatuinen koko Venäjällä. Siksi siellä halutaan näyttelyiden avulla kertoa myös muista leireistä.
Kaikkein ankarin leiri oli Kaukoidässä, Magadanin läänissä, jossa talvella lämpömittari saattoi näyttää 50 pakkasastetta.
Vaikka Kutshinon kylään on huonot tieyhteydet Permistä, museossa käy tuhansia vieraita vuosittain.
Tarvittaessa vieraita pystytään myös majoittamaan.
Entisiin vankiselleihin ei vieraita kuitenkaan yöksi panna. Uudessa päärakennuksessa on heitä varten pari huonetta, joissa on tavallinen matkustajakotivarustus.