Suomeenkin yhä vankemmin jalkautunut järjestäytynyt rikollisuus on lisännyt ja raa´istanut vankilaväkivaltaa. Huumevelkoja peritään entistä väkivaltaisemmin, ja vasikoinnista joutuu maksamaan yhä kovemman hinnan.
Vankiloiden ahtaus, lisääntynyt lääkkeiden ja päihteiden käyttö sekä henkilökunnan vähyys syventävät ongelmaa entisestään. Vankiloiden turvallisuudesta vastaava ylitarkastaja Jouko Pietilä Rikosseuraamusvirastosta (Rise) luonnehtii tilannetta tulenaraksi.
"Vankiloissa voidaan yhä huonommin. Väkivalta uhkaa sekä vankeja että henkilökuntaa. Muutos on ollut todella raju viimeisten kymmenen vuoden aikana", Pietilä sanoo.
Oulun vankilan ylivartija Aarne Ervasti pelkää ongelmien kasvavan entisestään jo lähivuosina.
"Kaduilla varttuu sellainen syrjäytyneiden nuorten sukupolvi, joka ei ennusta hyvää. Vankiloihin ajautuu yhä ongelmaisempia ihmisiä, joille väkivaltaan tottuminen ja siihen turvautuminen on tuttua jo lapsuudesta", Ervasti sanoo.
Risen tilastot antavat vankien keskinäisestä välien selvittelystä pahoinpitelyineen vain viitteellisen kuvan. Koska kieliminen ei kuulu vankilakulttuuriin, valtaosa tapauksista jää selvittämättä. Pelko hillitsee.
Vankien keskinäisistä väkivallan teoista jätettiin poliisille rikosilmoituksia viime vuonna kaikkiaan 36.
Useimmissa tapauksissa ilmoituksen teki joku vankilahenkilökuntaan kuuluva. Virkamiehen väkivaltaisia vastustamisia kirjattiin 17.
Vankiloiden terveydenhuollosta vastaavien ilmoitukset epäillyistä pahoinpitelyistä ylittävät kolminkertaisesti "virallisten", erilaisiin kurinpito- ja muihin rangaistuksiin johtaneiden tapausten määrän. Viime vuonna niitä oli liki 160.
"Niiden lisäksi tulevat vielä lievemmät tapaukset, joista ei jää jälkiä ja joiden takia ei hakeuduta hoitoon. Määrä on arvoitus", Pietilä sanoo.
Hankalat
siirrot
Pelkästään Oulun vankilassa yli kymmenen prosenttia vangeista on niin sanottuja pelkääjiä, joiden sijoittaminen muiden vankien joukkoon on suuri turvallisuusriski. Pelkääjien joukko kasvaa vuosi vuodelta.
"Heidän turvallisuutensa takaaminen on hyvin vaikeaa, koska osastointeihin ei ole juuri mahdollisuuksia. Siirrot toisiin vankiloihin ovat myös hankalia, koska niistä aiheutuu aina ketjureaktioita: kun yksi siirretään, joudutaan joku tai useampia siirtämään alta pois", Pietilä sanoo.
Vaikutusvallastaan ja reviireistään vankiloissa taistelevien jengien sijoittelu tuottaa myös ongelmia. Joukkiot pitäisi hajottaa ja pitää toisistaan erillään, mutta läheskään aina se ei onnistu.
Erityisen vaarallisten ja siksi erityisvalvontaa edellyttävien - usein järjestäytyneiden jengiläisten - vankien määrä arvioidaan Risessä runsaaksi kahdeksi sadaksi. Määrä on edelleen kasvussa.
"Vankilat ovat otollisia värväyspaikkoja. Tätä kautta jengeihin sitoutuneiden osuus kasvaa ja ongelmat lisääntyvät entisestään", Pietilä sanoo.
Yhä vaarallisemmaksi muuttunut vankila-arki murentaa myös vankien perusoikeuksia.
"Jokaisen ihmisen, myös vangin fyysistä koskemattomuutta tulee kunnioittaa. Jatkuvan väkivallan uhan alla eläminen on eräänlainen lisärangaistus, jota ei pitäisi sallia", Pietilä sanoo.
Tilanteen ei uskota
juuri paranevan
Ensi vuoden vaihteessa voimaan astuvan uuden vankeuslain ei uskota juurikaan kohentavan tilannetta vankiloissa.
"Lisämäärärahojen saanti näyttää olevan hyvin vaikeaa. Pulaa on sekä tiloista että henkilökunnasta", Pietilä sanoo.
Risessä uskotaan vankimäärän ylittävän 4 000:n rajan vielä alkukesästä. Huhtikuun alussa tuomiotaan kärsi 3 804 vankia. Vankipaikkoja Suomessa on
3 645, joista naisille tarkoitettuja 216.
Vankien määrää on lisännyt ja lisää niin sanottujen sakkovankien poikkeukselisen suuri osuus.