Valkoisen muurin ympäröimä luminen Oulun vankila näyttää ulkoa hiljaiselta museolta. Portti jököttää tiukasti kiinni ja lunta satelee hiljalleen.
Hiljainen ulkokuori on kuitenkin hämäävä, sillä rakennuksen sisällä elämää on liikaakin. 120-vuotias punatiilinen rakennus sekä sen taakse rakennettu lisäosa majoittavat suojiinsa yli sata vankia vuorokaudessa, vaikka virallinen vankipaikka on vain 89 vangille.
"Tällä hetkellä noin 80 prosenttia sisällä olevasta porukasta on ollut täällä ennenkin. Voi sanoa, että täällä on monia niin sanottuja vakioasiakkaita, jotka ovat tulleet vartijoille vuosien varrella tutuiksi", ylivartija Tuomo Harvio havainnollistaa vankilan arkea.
Suurin osa vankilaan tuomituista ensikertalaisista ei palaa takaisin muurien sisään. Rikosseuraamusviraston tutkimuksesta käy ilmi, että vuosina 1993-2001 tuomionsa istuneista ensikertalaisesta uuden ehdottoman vankeusrangaistuksen sai 35 prosenttia. Näistä uusijoista osa ajautuu vankilakierteeseen, jolloin vapaudesta päädytään aina uudelleen vankilaan.
"Uusijoiden osuus kasvaa useampien vankilakertojen myötä. Jopa neljä viidestä vankilakierteeseen joutuneesta palaa vankilaan viiden vuoden sisällä vapautumisestaan. Huolestuttavaa on se, että uusijoiden suhteelliset osuudet ovat vuodesta 1997 kasvaneet ", erikoissuunnittelija Kimmo Hypén toteaa.
Asia on tiedostettu myös valtakunnan tasolla. Rikosseuraamusvirastossa ja oikeusministeriössä ollaan sitä mieltä, että rikoskierteessä olevat moninkertaiset uusijat ovat tällä hetkellä yksi vankeinhoidon vaikeimmista haasteista. Syksyllä voimaantulevaan uuteen vankeuslakiin on kirjattu menetelmiä, joilla rikoskierrettä yritetään katkaista.
"Tärkein väline on jokaiselle vangille henkilökohtaisesti laadittava rangaistusajan suunnitelma. Siinä käydään läpi vangin tausta, tarpeet ja mahdollisuudet. Ideana on kartoittaa, mitä kaikkea vankilaan joutuneen ihmisen hyväksi voidaan tehdä, jotta hän pystyisi elämään tuomionsa jälkeen rikoksetonta elämää. Päihdekuntoutus, työ ja koulutus ovat keskeisellä sijalla", kertoo hallitussihteeri Anne Hartoneva oikeusministeriöstä.
Lohdutonta joukkoa
Hartonevan mukaan uusi vankeuslaki ja nykyinen kriminaalipolitiikka lähestyvät vankeja kuntouttavasta näkökulmasta. Tutkimusten mukaan vangit ovatkin suomalaisen aikuisväestön sairain, köyhin ja syrjäytynein väestönosa.
"Vankila ei siis ole pelkkä rangaistuslaitos. Vankeusajan tulisi olla tavoitteellista ja sinä aikana ongelmallisen elämän suunta pitäisi kääntää toisenlaiseksi", hän painottaa.
Ruohonjuuritasolla Oulun vankilassa uudistuksiin suhtaudutaan varautuneemmin. Apulaisjohtaja Eva Koukkula huomauttaa, että henkilökohtaiset arviointikeskustelut vankien kanssa tulevat viemään paljon työaikaa. Jo nyt henkilökunta on tiukilla yliasutetun vankilan normaalien päivärutiinien hoitamisessa, eikä uusien virkojen perustamisesta ole varmuutta.
"Ajatus vangin kuntouttamisesta veronmaksajaksi on hyvä ideaali. Käytännössä mahdollisuudet siihen voivat olla rajallisemmat", hän muotoilee.
Kun apulaisjohtaja Koukkulaa ja ylivartija Harviota kuuntelee, pohjoisen vankiaineksesta saa lohduttoman kuvan. Yli 80 prosentilla on vaikea päihderiippuvuus, myös erilaisten mielenterveydellisten ongelmien kirjo on laaja masennuksesta harhoihin.
Läheskään kaikki vangit eivät ole motivoituneet päihdekuntoutuksesta, opiskelusta tai työnteosta. Kaikille halukkaille ei ole tarjolla riittävästi järkevää työtä. Osa vangeista pelkää niin paljon, että viettää omasta tahdostaan vankeusaikansa eristyksessä muista ihmisistä. Järjestäytyneen rikollisuuden myötä myös Oulun vankilaan on muodostunut jengejä, jotka käyttävät lusimisaikansa mieluiten uusien rikosten ideointiin.
"On päiviä, jolloin työ tuntuu toivottomalta. Toisaalta on myös niitä päiviä, jolloin näkee jonkin vangin muuttavan elämänsä suuntaa. Esimerkiksi ammatillinen koulutus on suosittua ja joka vuosi meiltä joku kirjoittaa ylioppilaaksi. Sellaiset tilanteet ovat palkitsevia", Koukkula muistuttaa.
Vapaus voi hirvittää
Vaikka vanki olisi rauhoittunut ja raitistunut vankilassa, edessä on vielä selviäminen vapaudessa. Laitostuneelle vangille muurien sisäpuolinen elämä on helpommin hallittavaa.
"Ei ole mitenkään harvinaista, että vapautuminen hirvittää vankia. Varsinkin jos asiat on siviilissä ovat ihan sekaisin, vankila voi tuntua turvallisemmalta paikalta", Harvio huomauttaa.
"Joskus vapaus on kuin portin ulkopuolinen kuoppa, johon vanki putoaa. Voi olla, että täältä lähdetään hyvässä kunnossa, mutta heti siviilissä repsahdetaan vanhoihin kaveriporukoihin, päihteisiin ja rikoksiin", Koukkula lisää.
Koukkula ja Harvio ovat sitä mieltä, että siviiliin siirtymisen pitäisi olla nykyistä tuetumpaa. Myös Rikosseuraamusviraston tuoreessa tutkimuksessa osoitetaan siviiliin jatkuvan kuntoutusjatkumon tarpeellisuus.
"Pehmeä lasku siviiliin tarkoittaa päihteettömässä elämässä tarvittavien taitojen oppimista, asioiden kuntoon saattamista ja totuttelua turvallisessa ympäristössä ulkopuolisen yhteiskunnan vaatimuksiin. Myönteinen elämänmuutos edellyttää riittäviä yhteiskunnan tukipalveluita", lukee Rikosseuraamusviraston tiedotteessa.
Uusi vankeuslaki mahdollistaa asteittaisen siirtymisen siviiliin, sillä lakiin on kirjattu enintään puolen vuoden pituisen valvotun koevapauden mahdollisuus.
Hyysäystä vai ankeutta?
Mutta hyysätäänkö vankeja jo liikaa? Samalla yhteiskunnan rahapussilla kärkkyvät kuntoutustoimia tarvitsevien vankien kanssa enemmän sympatiaa herättävät ryhmät, kuten sotaveteraanit ja sairaat lapset.
Hallitussihteeri Anne Hartoneva oikeusministeriöstä uskoo valtaosan suomalaisista kannattavan valistunutta vankeinhoitoa.
"On tietenkin niitäkin, jotka ovat sitä mieltä, että kaikki vesi-leipä -tason ylittävät vankeinhoidon rahat pitäisi siirtää sairaanhoitoon. Ei kai tämä järjestelmä kuitenkaan ole kovin suuren kritiikin kohteena. Ihmisoikeussopimukset asettavat vankeinhoidon tasolle selkeät vaatimukset."
Eva Koukkula kertoo sen sijaan törmäävänsä muurien ulkopuolella usein koviin asenteisiin.
"Välillä mietityttää, että nauttiiko vankeinhoito kovinkaan paljon kansalaisten luottamusta, jos osa suomalaisista on edelleen jopa kuolemanrangaistuksen kannalla."
Koukkula itse on tympääntynyt hyysäyskeskusteluun. Hän muistuttaa, että kansanedustajat viime kädessä päättävät rangaistusjärjestelmästä, eikä uusi laki tuo siihen radikaaleja muutoksia.
"Kannattaa miettiä, ottaisiko mieluummin naapurikseen pelkässä koppihoidossa pidetyn ihmisen vai henkilön, jolle on annettu valmiuksia rikoksettomaan elämään. Jossain vaiheessa jokainen vanki päätyy jonkun naapuriksi", hän tähdentää.