Amerikkalaislehdet raportoivat nykyään viikottain vangeista, jotka vuosikausien istumisen jälkeen on todettu uusissa dna-testeissä syyttömiksi rikoksiin, joista heidät pahimmillaan tuomittiin parikymmentä vuotta sitten. Yksi kerrallaan nämä miehet, osa kohtaloonsa jo alistuneina, osa vuosikausien oikeustaistelun uuvuttamina, yrittävät löytää tietään takaisin amerikkalaiseen yhteiskuntaan.
"Olemme edelleen yhteiskunnan silmissä rikollisia", kertoo yksi vapautetuista, newyorkilainen 36-vuotias Bob joka ei halua koko nimeään lehteen.
"Vapautumiseni yhteydessä minusta kirjoitettiin joitakin juttuja ja sen jälkeen alkoi tuntua, että ne leimasivat minut edelleenkin, vaikka jutut kertoivat nimenomaan siitä, että olin ollut 12 vuotta vankilassa syyttömänä", Bob selvittää.
Bob tuomittiin aikanaan väkivaltaisesta raiskauksesta 25 vuodeksi vankilaan - rikoksesta, jonka kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä.
Pysyvää työpaikkaa
vaikea löytää
"Poliisilla oli yksinkertaisesti valtavat paineet löytää joku syylliseksi ja saada tapaus pois päiväjärjestyksestä. Minulla ei ollut alibia ja sovin muutenkin syylliseksi, niin se minusta sitten tehtiin. Ainoa erikoisuus minun tapauksessani oli se, että olen valkoinen. Yleensä nämä lavastamiset menevät paremmin läpi, jos syylliseksi saadaan musta", Bob sanoo.
Kolme vuotta vapautumisensa jälkeen Bobilla ei edelleenkään ole pysyviä töitä. Aikanaan saatu koulutus sähköteknikoksi vanheni vankilavuosina, eivätkä entisten vankien mahdiollisuudet työnsaantiin muutenkaan ole kovin häävit. Parhaillaan hän on väliaikaishommissa manhattanilaisessa videoliikkeessä, mutta nämäkin työt loppuvat jo helmikuussa kun firman vuokrasopimus päättyy.
"Tämä olikin pisin työpaikka jonka toistaiseksi olen saanut", hän kuvaa kahta ja puolta kuukauttaan vuokraamossa.
Jos Bob ei saisi asua sisarensa luona, hän olisi kadulla kuten monet muutkin entisen vangit.
"Olen kantanut niitä alkuaikojen lehtileikkeitä mukanani todistaakseni syyttömyyttäni, mutta tähän mennessä jo kolme työnantajaa on suoraan sanonut, että olin syytön tai ei, olen vankilakundi ja oppinut varmaan niin pahoille tavoille kiven sisällä ettei minua voi palkata. Olen merkitty mies", Bob jatkaa synkkänä.
Dna-testi vapauttanut
jo yli sata vankia
Tilastojen mukaan amerikkalaisvankiloista ja niiden kuolemanselleistä on dna-testien käyttöönoton jälkeen vapautettu syyttöminä vajaat 150 vankia ja luku kasvaa koko ajan uusien testien myötä.
Merkittävä osa vapautetuista on tuomittu aikanaan murhista ja raiskauksista, joista rikospaikalle on jäänyt murhaajasta verta tai siemennestettä. Aikaisemmilla menetelmillä näiden käyttäminen syyllisen tunnistuksessa oli huomattavasti dna-testausta summittaisempaa.
Tilastoista huolimatta monissa osavaltioissa oikeusviranomaiset suhtautuvat edelleenkin nihkeästi tuomittujen testaamiseen ja pitävät syyttömyyttään vakuuttavien vaatimuksia vain resurssien tuhlaamisena.
"Esimerkiksi Floridassa on pitkään ollut virellä hanke, joka rajoittaisi tuomittujen oikeutta vaatia dna-testiä syyttömyytensä todistamiseksi tuomion langettamisen jälkeen. Jokainen dna-testeillä syyttömäksi todistettu kertoo, kuinka pahoja aukkoja amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä on. Eivätkä monet syyttäjät tai tuomarit, ikävä kyllä, halua näiden puutteiden tulevan päivänvaloon", kertoo newyorkilainen puolustusasinajaja William McGregor.
Korvauksia
ei heru helposti
Yhdysvalloissa on hyvin hatara lainsäädäntö, jonka perusteella syyttöminä tuomitut voisivat hakea korvausta vääristä tuomioista. Sen sijaan muun muassa syyttäjiä ja tuomareita suojellaan useissa osavaltioissa entisten - syyttöminä vapautettujenkin - vankien taholta tulevista kanteista.
Yksi viime vuonna vapautetuista, bostonilainen Dennis Maher kertoi äskettäin New York Times -lehdessä kuinka hänet 19 vuoden vankilassa istumisen jälkeen yksinkertaisesti tyrkättiin kadulle sen jälkeen kun pitkän oikeustaistelun jälkeen viimein tehty dna-tutkimus paljasti hänet syyttömäksi vuonna 1984 tapahtuneeseen raiskaukseen ja murhaan.
Maherin mukaan vankilaviranomaisten suhtautuminen vapautuksen yhteydessä oli lähinnä lähinnä närkästyntyttä. "Oli kuin olisin syyllistynyt heidän aikansa tuhlaamiseen istumalla syyttömänä vankilassa".
"Sinut voidaan kyllä tuomita vaikka elinkaudeksi syyttömänä vankilaan, mutta jos tuomio on väärä, siitä ei saada käytännössä koskaan ketään tilille", McGregor täsmentää.
Hän kuitenkin muistuttaa, että synkästä säännöstä on myös poikkeuksia. Muun muassa New Yorkin kaupunki ja osavaltio ovat parin viime vuoden aikana maksaneet jopa miljoonien dollarien yksittäisiä korvauksia syyttöminä tuomituille vangeille. "Tämä on kuitenkin hyvin poikkeuksellista".
Oman lukunsa amerikkalaisen oikeudenkäytön synkkään puoleen tuovat kasvavat epäilykset siitä, että jo teloitettujen kuolemaantuomittujen joukossa on ollut paljon sellaisia vankeja, joilla ei ollut edes mahdollisuutta todistaa dna-testien avulla itseään syyttömiksi.
"Kukaan ei osaa arvioida, kuinka paljon teloitetuista on todellisuudessa ollut syyttömiä. Jos viimeisen kymmenen vuoden aikana yli sata kuolemaantuomittua on pelastunut dna-tekniikan ansiosta, voidaan vain arvioida, kuinka paljon syyttömiä ehdittiin teloittaa ennen heitä", tilittää bostonilaisen liittovaltion piirioikeuden tuomari Mark L. Wolf.