Vartijan surmanneet vangit aiheuttivat jatkuvasti vaikeuksia Pelson vankilassa. Toinen maanantaina paenneista vangeista oli lisäksi yrittänyt väkivaltaista pakoa Oulun vankilasta aiemman tuomionsa aikana.
Asian vahvisti Kalevalle tiistaina Pelson vartiopäällikkö Raimo Meuronen.
"Eivät he helppoja tapauksia olleet. Heillä on määrätynlaisia jengejä. Itse asiassa heidän kanssaan on ollut vaikeuksia koko ajan", Raimo Meuronen tunnusti.
Varsinkin nuorempi, 25-vuotias mies, aiheutti hankaluuksia.
Silti Meuronen oli valitsemassa miehiä kirveskurssille, jolta he yrittivät paeta. "Täytyy vähän vastuuta ottaa", hän murehti.
"Minä pidin Matista (surmattu vartija) erityisesti. Hän ei ollut virkamiehen tapainen, joka olisi kulkenut prässätyissä housuissa", vartiopäällikkö jatkoi hiljaa.
Oululainen ja Oulun lähikunnasta kotoisin olevat miehet pakenivat Pelson keskusvankilasta maanantaina. 25-vuotias ja 35-vuotias mies surmasivat vartijan ja haavoittivat vakavasti kirveskurssin opettajaa. Poliisi sai miehet kiinni 45 minuuttia myöhemmin Muhoksella.
Pahoinpitelyt ovat jokapäiväisiä
Tiistaina koko vankeinhoitolaitos hiljentyi muistamaan surmattua työtoveriaan. Pelsolla vartijat kokoontuivat vartijoiden huoneeseen, jossa surmattukin usein söi lounastaan.
"Ei oikein kellään huvita työnteko", vartiopäällikkö Meuronen sanoi hiljaisen hetken jälkeen.
Samalla alkoi selvittely. Ensin vankilan portista astui tarkastaja Jukka Siltaloppi rikosseuraamusvirastosta ja pian hänen jälkeensä keskusrikospoliisin tutkijat.
Pelson vankila on pahasti ylimiehitetty: vankilassa on 185 paikkaa mutta 245 vankia. Pelsolla ja koko Pohjois-Suomessa vangit ovat alkaneet lisäksi ryhmittyä jengeihin.
"Vankien kesken pahoinpitelyt ovat jo melkein jokapäiväisiä", vartiopäällikkö Raimo Meuronen sanoi.
Vankilanjohtaja: lisää henkilökuntaa
Vankilanjohtaja Jorma Leppäharju oli tiistaina jo väsynyt tilanteeseen. "Me tarvitsemme lisää henkilökuntaa", hän huokaisi.
Pelson vankilaan ei ole saatu esimerkiksi psykologia yrityksistä huolimatta. "Tänne korpeen ei moni tahdo tulla", hän sanoi. Lisäksi Leppäharju kaipasi vanhoja "bunkkerivankiloita" vaarallisille vangeille.
"Nyt ovat tulleet huumeet, jengit ja kansainvälinen rikollisuus on raaistunut", Leppäharju sanoi. Hänen mukaansa vankien oikea sijoittelu voisi ehkäistä väkivaltaisuuksia.
Pelsolla on esimerkiksi 12 elinkautisvankia Suomen kaikista 101:sta elinkautisen istujasta.
Vangit eivät ehkä halunneet vapaiksi
Vankilapastori Jouko Leinonen tunsi paenneet vangit hyvin. Hän ihmetteli tiistaina sitä, että vangit olisivat pian päässeet vapaiksi: toisen tuomio olisi päättynyt lokakuussa 2004 ja toisen ensi vuoden lopussa.
"Onko niin, että elämä on vankilassa, siviilissä ei olekaan elämää", Leinonen pohti. Vapautuminen on vankilapastorin mukaan vangeille kriisin paikka.
Hän sanoi, että Pelson ahtaus ahdistaa vankeja. "Nämäkin ovat nuoria miehiä, joille elämällä olisi paljon annettavaa", Leinonen murehti.
Pelkästään vapauden vieminen vie vangit kriisiin. Kanttiinilla ja kirjastolla onkin Leinosen mukaan iso arvo vangeille: siellä on edes pieni vapaus valita.
Lisäksi Pelson syrjäinen sijainti ahdistaa. Sukulaiset ja ystävät pääsevät harvoin katsomaan vankeja, sillä yleisiä kulkuneuvoja ei Pelsolle juuri kulje.
"Se on Jumalan käsissä tämä meidän elämämme", huokaisi väsynyt vankilanjohtajakin rankan työpäivän päätteeksi.