Oulu
Jatkuvasti kasvava vankimäärä, henkilöstöpula ja vakavasti sairaat vangit ovat ajaneet vankien terveydenhuollon kriisin partaalle. Rikosseuraamusviraston mielestä kunnallisen psykiatrisen hoitojärjestelmän heikentäminen ajaa vankilaan väkeä, joka ei sinne kuulu.
Kun lähes puolella vangeista on huumeriippuvuus ja neljällä kymmenestä psykiatrinen häiriö, vankiloiden terveydenhuolto toimii kapasiteettinsä ylärajoilla. Esimerkiksi kaikille työhön sijoitettaville vangeille ei ehditä tehdä terveystarkastusta, vaikka ohjeet niin määräävät, sanoo vankeinhoitolaitoksen ylilääkäri Leena Arpo.
Arpon mukaan henkilökuntapula ja määrärahojen niukkuus ovat johtaneet siihen, että joitakin hoitoja siirretään vangin vapautumiseen ja samalla yleisen terveyshuoltojärjestelmän vastuulle.
Kaikki vankien terveydenhuoltokustannukset maksaa vankila. Viime vuonna tähän käytettiin noin 9 miljoonaa euroa, ja summa nousee koko ajan. Vankeinhoitolaitos ei juuri itse voi vaikuttaa kustannusten kehittymiseen. Vankien sairauksien hoito on kuitenkin tärkeää koko yhteiskunnalle, sillä heillä on paljon muun muassa tartuntatauteja.
Vankien lääkekustannukset nousivat kahden viime vuoden aikana 60 prosenttia. Nousu selittyy pääosin uusien, tehokkaiden mutta myös kalliiden psykoosi- ja masennuslääkkeiden käytön lisääntymisellä.
Suomen vankiloissa istui viime vuonna keskimäärin 3 433 vankia. Vuodessa kasvua oli noin 300.
Kunnista kaavaillaan maksajia
Rikosseuraamusviraston työryhmän mielestä jatkossa tulisi tutkia mahdollisuutta kytkeä vankien terveydenhuollon rahoitus muualle kuin pelkästään vankeinhoidon talousarvioon. Toteutuessaan ehdotus toisi vankien kalliiden hoitojen maksajiksi myös heidän asuinkuntansa.
Leena Arpo arvelee, että kunnissa ajatus kohtaa voimakasta vastustusta, joten nopeaa ratkaisua ei ole sieltä löydettävissä. Vankiloiden ulkopuolelta hankittavia hoitoja varten tarvittaisiin myös erillinen, kaikkien vankiloiden yhteinen budjetti.
Vankiloiden terveydenhuoltoa rasittavat tuntuvasti sakkovangit. Rikosseuraamusvirastossa katsotaan, että kroonisesti sairaita, maksukyvyttömiä potilaita ei pitäisi ohjata vankiloihin, vaan sakon hyvitys pitää järjestää jollain muulla tavalla.
Lääkkeiden pyydystämistä
Osa potilaista on vankilaan tulessaan lähinnä pesun ja perushoidon tarpeessa, mutta muutamassa vuorokaudessa heille kehittyy henkeä uhkaava vieroitusoireyhtymä päihteiden käytön loppuessa. Vankilassa annettu kallis hoito voi mennä osin hukkaan, sillä jatkohoidon järjestämisessä vapautumisen jälkeen on usein ongelmia.
Myös pula lääkäreistä nakertaa vankien terveydenhuollon toimivuutta. Yhä useammin joudutaan turvautumaan keikkalääkäreihin, joiden toiminta on lyhytjänteistä ja kallista. Työryhmän mukaan vankiloissa olisi tarvetta myös 23 uudelle sairaanhoitajalle.
Oulun ja Pelson vankiloiden ylilääkäri Sauli Ängeslevä sanoo, että vankilalääkärin työ eroaa suuresti vaikkapa terveyskeskuslääkärin työstä.
Asiakkaat ovat enimmäkseen nuoria huumeidenkäyttäjiä, jotka vastaanotolle tulon syy on yleensä lääkkeiden pyydystäminen. He kyllä tarkkaan tietävät, mitä ovat vailla. Lääkkeillä käydään sitten vankien kesken kauppaa, ja osa painetaan liuotettuna suoneen.
Ängeslevä myöntää, että lääkkeiden tarpeen määrittely ei ole vankien kanssa helppoa. Siviilissä lähdetään siitä, että potilas puhuu totta, mutta vankilassa tilanne on täysin toinen.
Loputon sarkahan tämä on. Monen osalla vankilassa käynti on valtion maksamaa katkaisuhoitoa, ja selvästi näkee senkin, että mielisairaaloiden entisistä potilaista aikamoinen osa ajautuu tänne.
Sauli Ängeslevä ei ihmettele vankiloiden lääkäripulaa. Kun palkallakaan ei pystytä kilpailemaan, harva lääkäri hakeutuu ainakaan pitkäksi aikaa töihin kalterien taakse.