Kahden vaarallisen vangin pako Pelson vankilasta johti vanginvartijan kuolemaan maanantaina. Loukkaantuneen opettajan tila on yhä kriittinen. Tapaus on erittäin harvinainen. Edellisen kerran vartija loukkaantui 1988. Ennen Pelson tapausta vartija menehtyi vankipaossa 1956. Helsingin keskusvankilassa sattui 1996 aseellinen karkaus, jossa vartija pelastui täpärästi luodilta.
Vuonna 1935 Suomen suurimmille soille rakennettu Pelson vankila on suljettu laitos, jossa paikkoja on 189 vangille. Suomen vankilat ovat kuitenkin täynnä; vankien määrä on lisääntynyt neljässä vuodessa tuhannella. Pelsollakin on 55 "ylimääräistä" vankia. Valvontahenkilökuntaa ei kuitenkaan ole vastaavasti lisätty, kuten ei muissakaan vankiloissa. Pelsolla henkilökuntaa on 145, joista vartijoita noin 100.
Vaikka Pelson vankila on suljettu laitos, johon on sijoitettu myös vaarallisia elinkautisen tuomion saaneita, vangit työskentelevät vartijoiden valvomina maatilalla, metsätöissä, sahalla ja puusepänteollisuudessa. Ehkä tässä suhteessa väkivaltaisiinkin vankeihin on luotettu liikaa. Yleensä vankien väkivaltaisuus näkyy keskinäisinä kahinoina, mutta vangit ovat käyneet myös vartijoiden kimppuun.
Täysien vankiloiden ja väkivaltaisten vankien ongelmaa ei ratkaista pelkästään rahalla, vartijoita lisäämällä, vaikka valvontapuolella onkin 80-100 henkilön vajaus. Myös vankilalaitoksen sisäisillä järjestelyillä voidaan estää pakoja ja parantaa vartijoiden turvallisuutta.
Vankien aiheuttama riski henkilökunnalle olisi selvitettävä nykyistä tarkemmin varsinkin silloin, kun vangeille suunnitellaan työtehtäviä. Vaarallisille, väkivaltaisen taustan omaaville ja päihteiden väärinkäytöksistä kärsiville vangeille ei saisi antaa sellaisia työtehtäviä, joissa tarvitaan teräaseita, puukkoja, puntareita ja kirveitä. Tosin päihdekontrollia on lisätty, mutta huumeongelma on vain pahentunut.
Tärkeintä kuitenkin on ottaa vankien tausta ja rikoshistoria tarkemmin huomioon jo sijoituksessa eri laitoksiin. Vaaralliset ja paljon valvontaa vaativat rikolliset on majoitettava omiin vankiloihin, joissa myös vartijoita on oltava riittävästi. Tosin vankiaines on viime vuosina raaistunut ja tullut vaikeammaksi. Avovankiloissa on jopa vapaita vankipaikkoja, kun sopivia vankeja ei enää ole riittävästi.
Suomen vankeinhoidon taso on kansainvälisesti korkea. Määrärahojen ja henkilökunnan riittävyyttä ei voi arvioida yksinomaan Pelson tapauksen perusteella. Muutoksia tarvitaan, mutta ainakin osa niistä voidaan toteuttaa sisäisin ratkaisuin.
paakirjoitus@kaleva.fi