Yhdysvaltain puolustusministeri on puolustellut maansa armeijan kuulustelukäytäntöjä Irakissa. Donald Rumsfeldin mukaan Pentagonin juristit ovat verranneet kuulusteluohjeita kansainväliseen sopimusoikeuteen ja todenneet niiden sopivan samoihin kansiin. Hän ei kuitenkaan kertonut, mitä metodilista sisältää, mutta antoi ymmärtää, että ohjeita pääsääntöisesti noudatetaan.
Se, että Yhdysvallat sanoo menneensä Irakiin puolustamaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa, ei kuitenkaan riitä vakuudeksi. Päin vastoin, Yhdysvaltain voi olla enää vaikea pysäyttää sellaisen mielikuvan leviämistä, että sotavankien "huono" kohtelu on enemmän tai vähemmän systemaattista, eikä vain Irakissa vaan myös Afganistanissa.
Eikä siinä mitään yllättävää olisi, sillä vaikka Irakissa käytäisiin "modernia vapautussotaa puhtain asein", ihmisen eli siis tolkuttoman, verisen kaaoksen keskellä toimivan sotilaan perusluonne ei liene kovin moderni vaan samantyyppinen kuin aina ennenkin. "Puhtaat aseet" viittaa siihen, että tiettyjä käyttäytymissääntöjä noudatettaisiin kurinalaisesti.
Onko siis muun muassa sotavankien asemaa määrittävien Geneven sopimusten artikloissa jotain tulkinnanvaraista?
Sotavankien kidutuksella ja muulla epäinhimillisellä kohtelulla pyritään ainakin yhteen selkeään päämäärään - tavoitteena on lisätä vankien "yhteistyöhalukkuutta" eli puristaa heistä tietoja. "Strategisella kuulustelulla" yritetään Irakissakin täydentää niitä näköjään ammottavia aukkoja, joita tiedustelutoiminta on jättänyt.
Iso kysymys kuuluu, missä kohdassa ylitetään laillisen ja laittoman välinen raja, kun painostusta vankeja kohtaan lisätään vaikkapa ilman fyysistä hakkaamista, potkimista ja muuta "ulkoista" vammauttamista.
Olennaista on, että samalla kun Geneven sopimukset suojelevat sotavankien lisäksi haavoittuneita ja siviiliväestöä, ne asettavat kohtelun "minimistandardit".
Fyysinen kidutus ja muut epäinhimilliset kuulustelumenetelmät ovat tietenkin ehdottomasti kiellettyjä. Mutta myös sotavankeja koskee yleisperiaate, että heidän kaikenlainen nöyryyttävä ja alentava "henkinen" kohtelunsa on kaikissa olosuhteissa kiellettyä.
Vaikkei käytäisikään kimppuun tai uhattaisi välittömästi tappaa, niin esimerkiksi vankien pitäminen väkisin hereillä tai heidän pakottamisensa pitkäksi aikaa kivuliaisiin asentoihin - yleisiä menetelmiä kaikissa maailman konflikteissa - on sekä alentavaa että nöyryyttävää ja rikkoo siis Geneven sopimuksia. Sama pätee vaikkapa kovan äänen jatkuvaan toistamiseen tai räikeiden valojen jatkuvaan suuntaamiseen päin kohdetta.
Sotavankeus ei liene periaatteessa rangaistus, vaan merkitsee sitä, että vastapuolen sotilas poistetaan taistelutehtävistä aidan taakse, jossa häntä pitäisi kohdella kunnioittavasti.
Oma lukunsa on seksuaalinen häpäiseminen, pahoinpitely saati raiskaaminen, joita voi ilman määrittelyongelmia sanoa epäinhimilliseksi kohteluksi. Siihen liittyy myös erilaisia, voimakkaita kulttuurisidonnaisia latauksia.
Ei kai tässä ole mitään ihmeellistä, ei edes eilen Euroopassa ja tänään Tshetsheniassa, paitsi ehkä julkisuudessa jo mainittu tekopyhyys sekä pitkään jatkunut ilmeinen välinpitämättömyys.
Sitä paitsi, vaikkei Yhdysvallat olekaan myöntänyt Quantanamon vangeilleen sotavangin asemaa, ihmisoikeussopimusten perusnormit koskevat heitäkin.