Elinkautista tuomiota istunut Juha Valjakkala, nimenvaihtonsa jälkeen Nikita Joakim Fouganthine, on jälleen telkien takana. Varsinaisesti hän ei virallisen tulkinnan mukaan edes pakomatkalla ollut. Korkein oikeus on aiemmassa tapauksessa linjannut, ettei työsiirtolasta poistuminen ole rikos. Kyseessä on vain luvaton poistuminen. Karkuteillä avovankilasta oleva elinkautisvanki ei näin ollen ole vankikarkuri, mutta poliisi sentään teki tehtävänsä eli poimi miehen tomerasti ja kohtuullisen nopeasti talteen.
Nimenomaan Valjakkalan tapauksessa luvattoman poistumisen helppous mahtuu hyvin huonosti sekä maalaisjärkeen että oikeustajuun. Kyseessä on sentään yksi Suomen tunnetuimmista vangeista, jonka taustalla on sekä pakoyrityksiä että onnistuneita pakoja. Niistä näkyvin oli vuonna 2002, jolloin hän lähti vankilasta Pohjois-Karjalassa ja jäi kiinni Pajalassa, Ruotsin puolella.
Yleensä elinkautisvangit armahdetaan jossain vaiheessa. Tänä vuonna korkein oikeus ehti jo puoltaa yli 18 vuotta istuneen Valjakkalan vapautusta, mutta asia kaatui Ruotsin oikeusministeriön vastustukseen. Valjakkalahan teki aikanaan kolmoismurhansa juuri Ruotsissa.
Jos edessä on armahdus tai tuomion päättyminen, avovankilaan siirto on luonteva tapa valmistella vankia kohti paluuta siviilielämään. Nyt tilanne kuitenkin oli se, että avovankilassa ollut Valjakkala tiesi, ettei tuomion päättymistä olekaan näköpiirissä. Samalla "luvattomaan poistumiseen" riitti, että hän yksinkertaisesti lähti nostelemaan. Hänen ei tarvinnut edes varsinaisesti paeta.
Tuloksena oli suuri häly kahdessa maassa ja se, että Valjakkala oli jälleen kerran tien päällä ja etsittynä. Enää ei pikaisesta armahduksesta ole mitään toivoa, vaan istuminen jatkuu toistaiseksi ja tällä kertaa jälleen suljetussa laitoksessa.
Avovankila soveltuu hyvin vangeille silloin, jos heidän tuomionsa on jo päättymässä eikä heidän kannata lähteä luvattomille teille. Nyt vankeinhoitolaitoksen virheenä on pidettävä sitä, että se käytännössä järjesti edellytykset tunnetun elinkautisvangin poistumiselle. Valjakkala lähetettiin työsiirtolaan ilman, että armahduksesta oli varmuutta, ja siellä hän jatkoi kielteisen päätöksen jälkeenkin.
Kyse on enemmän yksittäistapauksesta kuin koko järjestelmän virheestä. Harkinta petti kuitenkin sellaisen henkilön kohdalla, jonka historia on muutenkin poikkeuksellinen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta opiksi voi ottaa - ja on syytä ottaa.
paakirjoitus@kaleva.fi