Venäläisen Anton Tsehovin Vanja-eno on saamelaisten kansallisen teatterin, Norjan Kautokeinossa toimivan Beaivvás Sámi Teáhterin uusin esitys.
Teatteri kiertää näytelmän kanssa parhaillaan Ruotsin ja Norjan pohjoisosia, mm. Tenojokilaaksoa. Suomessa se on nähty jo sekä Ivalossa että Utsjoella. Maaliskuun lopussa Beaivvás esiintyy Oslossa ja pääsiäisenä kotiteatterissa Kautokeinossa.
Onkel - i Underground House (Eanu - Underground Orohagas) on sovitettu merisaamelaiseen yhteisöön, jonne etelään asettunut professori palaa kesäksi kauniin vaimonsa kanssa - ja sekoittaa vaatimuksillaan pienen yhteisön elämän.
Näytelmän on ohjannut teatterinjohtaja Harriet Nordlund, joka päättää nelivuotisen kautensa Beaivvásissa tämän vuoden lopussa.
Näytelmässä ovat mukana Nils Henrik Buljo, debyyttinsä Beaivvásissa tekevä Kristin Solberg, Svein Birger Olsen, Mary Sarre, Egil Keskitalo sekä suomalaiset Anitta Suikkari ja Toivo Lukkari.
Beaivvás on uudistanut saamenkielisiä esityksiään liittämällä niihin norjankielisen tekstityksen, josta on tullut myönteistä palautetta varsinkin Etelä-Norjaan ulottuvilla kiertueilla. Suunnitelmissa on tekstitys myös englanniksi, mikä tosin vaatisi pieneltä teatterilta lisää resursseja.
Tänä keväänä Beaivvás kiertää pohjoista myös uuden joikuooppera Skuolfin kanssa. Sen ensi-ilta oli Kautokeinossa marraskuun alussa. Syksyn ensi-iltaan valmistuu tilaustyönä käsikirjoitettu perhenäytelmä, joka kertoo tarinan vaihdokaslapsesta.
Kova pula näyttelijöistä
Beaivvás kantaa sidosryhmiensä kanssa vakavaa huolta uusien saamenkielisten näyttelijöiden puutteesta. Alalle tarvittaisiin nuoria tekijöitä, sillä ilman heitä saamenkielisellä teatterilla ei ole jatkuvuutta.
Teatterin lisäksi uutta polvea tarvitaan saamenkieliseen radioon, televisioon ja elokuvaan.
Kaikissa Pohjoismaissa näyttelijöitä koulutetaan eniten maiden eteläosissa. Saamenkielisen koulutuksen järjestämistä suunniteltiin viimeksi 1997 työryhmässä, jossa oli edustajat Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Sen jälkeen Sámi Allaskuvla (Saamelainen korkeakoulu) on järjestänyt jo kolme kertaa Kautokeinossa hyvin suositut joiku- ja kertomaperinteen kurssit.
Saamelaisten näyttelijöiden koulutuksessa tulisi huomioida kielen lisäksi saamelainen kertoma-, kulttuuri- ja joikuperinne. Oslon ja Luulajan teatterikorkeakouluissa on ollut tarjolla saamenkielisiä oppilaspaikkoja ja Altan lukiossa on draamalinja.
Saamenkielisiä teattereita on Kautokeinon lisäksi Kiirunassa ja Mo i Ranassa, jossa toimii norjalais-ruotsalainen eteläsaamelainen teatteri.
Omalta osaltaan Beaivvás, joka sai Norjassa valtiollisen aseman 1993, toivoo lisää työntekijöitä, suurempaa budjettia ja uutta teatterirakennusta.
Beaivvás on toiminut jo 25 vuotta Kautokeinon kulttuuritalossa, jolla on useita muitakin käyttäjiä. Talon näyttämö-, katsomo- ja sosiaalitilat ovat käyneet ahtaiksi ja vanhanaikaisiksi ja akustiikka on heikko. Lisäksi puvustus- ja lavastustilat ovat liian pienet.