Amy Tan: Luutohtorin tytär. Suomentanut Eva Siikarla. WSOY.
Äiti LuLing, 77 vuotta, Kiinasta ja tytär Ruth, 46 vuotta, siirtolaisen tyttärenä Amerikoissa!
Kaksi perättäistä sukupolvea, mutta kaksi täysin eri maailmaa, joista äiti ja tytär eivät koskaan aiemmin kyenneet keskustelemaan.
Vasta kun äiti alkaa dementoitua ja tytär rupeaa vastaamaan asioista äitinsä puolesta, äidin tarina alkaa aueta tyttärelle.
Tämä aukeaminen paljastaa edellisen, vieläkin kipeämmän äiti-tytär -suhteen, Kalliin tädin julman tarinan.
KirjailijaAmy Tan on itse kiinalaissiirtolaisten Amerikassa syntynyt tytär, joka työssään pystyy hyödyntämään etnistä ja kulttuuritaustansa. Uusimmassa kirjassaan Luutohtorin tytär hän tarjoaa ensin kiintoisan kuvan Kiinan lähihistoriasta pienten ihmisten näkökulmasta. Sellaisten ihmisten kuin LuLing, joka kertoo omasta musteenvalmistajasuvustaan ja sukunsa elämästä perinteisessä kiinalaisessa hutong-yhteisössä.
Kysymys on siis mitä muodikkaimmasta mikrohistoriaa lähestyvästä menetelmästä.
Asujan kuvaus siitä pihatalojen elämänmuodosta, jota esimerkiksi uusi uljas Peking juuri nyt hävittää, on hajuineen, kärpäsineen, kesän hikisine ja talven homeisine kosteuksineen kirjaimellisesti nostalgista. Kun muistelija kertoo tuollaisesta talosta, hän tuntee outoa koti-ikävää.
Äidin ja tyttären suhteita ovat tyttäret tilittäneet ennenkin. Amy Tanin tyyli, tekniikka ja tapahtumat tuottavat lukijassaan eri olosuhteiden kuvauksien aikana muistumia milloin Anne Frankin päiväkirjan aiheuttamista elämyksistä, milloin Tuula-Liina Variksen romaanista Maan päällä paikka yksi on.
Hiljalleen dementoituvan äidin ja hänen tyttärensä lämpenevä suhde ja sen ainakin osittainen aiheuttaja, äidin kiinalaisin kirjainmerkein tallennetut muistelmat, merkitsee kirjan kerrostuneelle rakenteelle kaikkea.
Aasialaisesta taustastaan etääntynyt Ruth alkaa käännättää äitinsä tekstejä. Hän siirtyy omasta kodistaan äidin asuntoon ja alkaa pohtia, kuinka on yhtä aikaa äitinsä lapsi ja äiti sille lapselle, joksi äiti oli muuttunut.
Kirja sisältää pitkän selviytymistarinan 1900-luvun Kiinan sekä yksilöille että kansakunnalle julmissa käänteissä. Siihen kätkeytyy myös tarina, miten Luutohtorin jälkeläinen Pekingissä mustepuodissa asuessaan ryhtyy pohtimaan, kuinka kostaa kokonaiselle suvulle, Changin perheelle.
Toisen maailmansodan jälkiselvittelyjen aikana äidin tie vie San Franciscoon, joka oli asujamistonsa kolmasosalta aasialainen. Osa aasialaisesta kalifornialaiskaupungista puhui Kantonin, osa mandariinikiinaa.
Kirjassa on aivan toisenlainenkin taso, kun tytär Ruth järjestää muistinsa kanssa vaikeuksissa olevan äitinsä asioita.
Välillä se taipuu jopa juoruisaksi ja lörpötteleväksi.
Loppupuoli muistuttaakin hyvätasoisen vanhainkodin mainoskierrosta.
SuomentajallaEva Siikarlalla on ollut omat ongelmansa erityisesti silloin, kun hän on yrittänyt sorvata suomeksi Ruthin äidin, LuLingin puhetta. Lopputuloksen pitäisi antaa mielikuva sellaisesta englannin kielestä, jota puhuu kieltä huonosti oppinut, mandariinikiinaa äidinkielenään puhuva dementikko.
Tähän tapaan käännösratkaisu Eva Siikarlan keinoin kulkee, kun LuLing vertaa vanhaa ja nykyistä Kiinaa toisiinsa:
"Silloin niin moni asia kielletty, ei saa nähdä. Nyt kaikki maksaa rahaa näkee kielletty asia. Ne sanoo tämä kielletty, tuo kielletty, maksa lisää rahaa."