Oulun kaupunki kehuu mielellään kasvulla ja nuorekkuudellaan. Samaan aikaan kaupungin asukkaat tuntuvat huomanneen, että jossain muualla mättää. 30 kuntaa koskevassa Kuntaliiton tutkimuksessa oululaiset antoivat varsin tylyä palautetta siitä, kuinka vanhusten asiat kaupungissa on järjestetty. Dynaamisuutta korostava Oulu ei tunnu aina muistavan, että asukkaista on pidettävä hyvä huoli loppuun asti.
On silti aiheellista huomata, ettei Oulu ole tässä joukossa yksin. Oululaisten tyytyväisyys vanhusasioiden hoitoon on selvästi alle valtakunnan keskiarvon, mutta vastaava tilanne on monissa muissakin isoissa suomalaiskaupungeissa.
Erityisen paljon keskiarvoista poiketaan alaspäin Espoossa ja Helsingissä. Myös Vaasassa ja Kemissä on ongelmia. Oulussa vanhusten hoidossa koettujen ongelmien määrä näyttää itse asiassa laskeneen kyselyn perusteella viime vuosina.
Vanhusten kotihoito, samoin kuin asumis- ja laitospalveluiden järjestäminen, näyttää kangertelevan kaikissa suurissa kaupungeissa. Viisastenkiveä tähän ei ole löydetty, mutta nykyistä paremmat keinot pitäisi kuitenkin keksiä.
Eläkeläisten suhteellinen osuus Suomen väestöstä on nousussa. Kasvukeskuksiin on muuttanut paljon nuorta ja työikäistä väkeä, mutta ennemmin tai myöhemmin heilläkin on elämän ehtoo edessään. Vanhusten hoito on haaste, joka on väistämättä kasvussa. Jos asia takkuaa jo nyt, sitä ei ole yhtään helpompi hoitaa kuntoon jatkossa. Vaikeudet vain kasautuvat.
Oulussa päättäjät ovat selittäneet tilannetta hoivakotien viivästymisellä. Tilanne on siinä paranemaan päin, mutta myös tarpeet ovat kasvussa. Lisäksi vanhusten kotihoidon järjestäminen ei sekään paljon kiitosta saa, ja omaiset ja läheiset kokevat, ettei heitä oteta kylliksi huomioon.
Vanhustyössä ei tule tyytyä siihen, että jossain muuallakin on ongelmia yhtä lailla. Itse asiassa Kuntaliiton kysely kertoo selvää kieltä siitä, että asioita pitäisi parantaa koko valtakunnassa. Kyselyn vastaajista vain alle neljännes on sitä mieltä, että vanhusten kotihoito tai asumis- ja laitospalvelut on hoidettu hyvin.
Tällainen lopputulos on jo hälyttävä. Yksittäiset kunnat ja kaupungit voivat löytää siihen erilaisia ratkaisukeinoja, mutta pohjimmiltaan kyseessä on koko maan laajuinen ongelma. Hoitoa kaipaavat vanhukset eivät enää pysty ääntä pitämään puolustaakseen oikeuksiaan, mutta omaisten huolen soisi kantavan paremmin päättäjien korviin. Ennen pitkää hekin tarvitsevat samaa hoivaa ja palveluja.
paakirjoitus@kaleva.fi