Vapaaehtoistyöntekijä Marjaleena Kallela työntää pyörätuolissa istuvan 90-vuotiaan Elsa Tiaisen Tuirankartanon alaovesta raikkaaseen syysilmaan. Hoitokodissa asuvalle Tiaiselle ulkoiluhetket ovat hyvin mieluisia.
"Teemme pienen lenkin joen rantaan. Minulle tämä ei ole iso uhraus, mutta Elsalle se voi olla päivän kohokohta. Näin tunnen tekeväni jotain hyvää ja hyödyllistä. Auttamisesta tulee tyytyväinen mieli", Marjaleena Kallela sanoo.
Tärkeä ystävä yksinäiselle
Kallela on yksi Ainolakodin vanhustyön vapaaehtoisista. Hänen takkiinsa kiinnitetyssä rintamerkissä lukee suurin kirjaimin "ystävä". Sana kuvaa hyvin Kallelan roolia hoitokodissa.
"Mitään erityisvaatimuksia ei ole. Riittää kun olen oma itseni. Olen ulkoiluttanut vanhuksia ja ollut juttuseurana. Yleensä pelkkä läsnäolo riittää ilahduttamaan yksinäistä ihmistä", hän sanoo.
Kallelan kaltaisista vapaaehtoisista on huutava pula vanhusten hoitolaitoksissa. Oululaiset omaiset Helkky Nevalainen ja Vuokko Keränen ovat päättäneet kohentaa tilannetta. Viime tammikuussa kaksikko järjesti ensimmäisen kaksipäiväisen kurssin, jonka tavoitteena oli antaa valmiuksia vapaaehtoistoimintaan vanhusten parissa. Nyt vapaaehtoisia ollaan värväämässä lisää, ja uutta kurssia suunnitellaan ensi vuoden alkuun.
Vapaaehtoiskurssien taustalla on Nevalaisen ja Keräsen huoli vanhusten elämänlaadusta. Heillä on omakohtaisia kokemuksia laitoselämän ankeudesta, sillä molempien iäkkäät äidit asuvat hoitokodissa.
"Kun olen käynyt katsomassa äitiäni, olen nähnyt laitoselämän arjen. On sellaisiakin asukkaita, joita ei käy kukaan katsomassa. Jos kyse on sänkypotilaasta, kontaktit muihin ihmisiin jäävät niukoiksi", Nevalainen perustelee.
"Hoitajat tekevät parhaansa, mutta he ovat kovin kiireisiä. Työtä on paljon ja henkilökuntaa on niin vähän, etteivät he ehdi huolehtimaan kuin perustarpeista. Seurustelu ja toiminta jäävät vähiin", Keränen jatkaa.
Kuin onnen omenoita
Ainolakodin osastonhoitaja Aulikki Oilinki myöntää, että osa vanhuksista on yksinäisiä, levottomia, pitkästyneitä ja alakuloisia. Vapaaehtoiset ovat erittäin tervetulleita hoitokotiin.
"He ovat kuin onnen omenoita vanhuksille. Jos toinen ihminen tulee seurustelemaan, selailemaan vanhoja valokuvia tai lukemaan lehteä, se piristää valtavasti. Ulkoilemaan pääsystä asukkaat suorastaan kilpailevat", Oilinki sanoo.
Vanhusten ystäväksi voi ryhtyä ilman kurssiakin. Oilinki rohkaisee ihmisiä ottamaan suoraan yhteyttä hoitokotiin. Myös kurssien kautta pääsee helposti toimintaan mukaan.
"Kurssi on avoin kaikille kiinnostuneille. Mitään ei tarvitse ennakkoon osata. Riittää kun on vain ihminen toiselle", Keränen muotoilee.
Vuokko ja Helkky toivovat, että vähitellen Ouluun pystyttäisiin muodostamaan toimiva vapaaehtoisten verkosto, joka osaltaan täydentäisi hoitokotien peruspalveluita.
"Toivottavasti jollakin on aikaa jutella ja kuunnella minua sitten, kun minä olen yhtä vanha kuin oma äitini. Vapaaehtoistoimintaa tehostamalla pyrimme luomaan uutta mallia tulevaisuuden vanhustyölle", Nevalainen tähdentää.
Tämä viikko on vanhusten viikko.