Vuodenvaihteessa työnsä lopettanut Oulun kaupungin alueellisen vanhustyön etiikkatyöryhmä teki hyvää työtä. Se työsti juhanitammismaiset prinsiipit, periaatteet, joita tulee noudattaa vanhustyössä. Näitä ovat vaikkapa asiakkaan kunnioittaminen, yksityisyyden kunnioittaminen, vanhuksen itsemääräämisoikeus ja myönteinen vanhuskäsitys.
Vanhuus ei ole sairaus, vaan kokemuksen täyttämä arvokkaan elämän tila. Hyvä palvelu ja hoito ei ole pelkästään suoritteiden tekemistä asiakkaalle, vaan myös mahdollisuuden antamista ihmisen omalle merkitykselliselle ja mielekkäälle toiminnalle, sanoo työryhmä. Vanhuus ei ole kunnalle uhka, vaan haaste kuten Tyrnävän kehitysjohtaja Raimo Ojanlatva ilmaisee saman asian.
Oululaisen vanhustyön etiikan rakentamisessa seuraava vaihe on, että nämä ylevät ajatukset työstetään käytäntöön.
Mitä merkitsee vanhuksen kunnioittaminen vanhainkodissa ruokaillessa? Mitä se tarkoittaa kotisairaanhoitajalle, joka menee vanhuksen kotiin mittaamaan verenpainetta tai palvelutalon talonmiehelle, joka hiekoittaa pihaa?
Näitä asioita pähkäilevät parhaillaan yksikköjen henkilökunnasta koostuvat kolme työryhmää. Ihmetyttää vain, mihin vanhukset ovat unohtuneet työryhmistä. He tietävät parhaiten sen, mitä on heitä kunnioittava ja ihmisarvoinen hoito.
Työryhmistä vakuutetaan, että henkilökuntaa sitovat ohjeet ja periaatteet eivät jää mappeihin pölyttymään. Hyvä! Vanhukset ovat sen ansainneet.
Vanhustyön arki on usein kaukana hyvästä etiikasta. Monissa vanhainkodeissa ja kroonikko-osastoilla vanhukset on jätetty miltei heitteille. Lapsi kauhistuu käydessään liikkumattoman apatisoituneen ja dementoituneen isänsä tai äitinsä luona. Vaipat ehditään vaihtaa liian harvoin, eikä juomaa ehditä antamaan riittävän usein. Puhumattakaan käden kosketuksesta ja rupatteluhetkestä.
Vaikka kaupunki on vähän panostanutkin lisää vanhuksiin, henkilökuntaa ei riitä läheskään tarpeeksi.
Vielä on kyse ennen kaikkea rahasta ja tahdosta. Nurkan takana odottaa työvoimapula, kun suuret ikäluokat ikääntyvät kunnolla. Tarvitaan uutta työn järjestämisen mallia ja rajuja satsauksia koti- ja avohoitoon. Rahat ja tekijät loppuvat muutoin.
Väliaikainen vanhusetiikkatyöryhmä teki valtakunnallisesti pioneerityötä ja näytti Oulun mallia. Muut tulevat perässä.
Ryhmä on huolestunut vanhuksen hoitotahdon toteutumisesta muun muassa sen jälkeen kun hänen oma tahtonsa ei enää oikein toimi. Se esittää, että tällöin annettaisiin vanhukselle mahdollisuus nimetä läheispäättäjä omaisten tai tuttavien joukosta, joka käyttäisi vanhuksen ääntä vaihtelevan omaisjoukon sijasta.
Väliaikainen työryhmä esitti myös, että eettinen työryhmä muutetaan pysyväksi. Se vastaisi kehiteltyjen normien jatkotyöstämisestä ja siitä, että ohjeet eivät jäisi nurkkaan pölyttymään. Se kouluttaisi henkilökuntaa ja tiedottaisi asiakkaille ja omaisille periaatteista ja heidän oikeuksistaan.
Jokaisella vanhustyön työntekijällä olisi oikeus viedä ongelmatilanteet työryhmän käsittelyyn, kun ohjeita ei voikaan toteuttaa vaikkapa rahapulan vuoksi. Työryhmä myös kasaisi ja veisi eteenpäin asiakaspalautetta niin henkilökunnalle kuin päättäjillekin.
Työryhmää tarvitaan. Sitä tarvitaan ennen kaikkea katsomaan, että kaupunki vastaa huutoonsa hyvästä hoidosta. Työryhmässä tulee olla voimakas edustus vanhuksilta ja heitä edustavilla järjestöillä.
Etiikkakeskustelua tarvitaan myös vaikkapa terveydenhoidossa ja koulutuksessa. Sen toivoisi myös laajenevan koskemaan nykyistä enemmän sitä, kenelle ja millä periaatteilla palveluja annetaan.
Vaikka hyvää etiikkaa voi olla myös vähillä rahoilla, ontuu etiikka kuitenkin helposti, kun rahavirrat nilkuttavat.
Viime kädessä hyvän etiikan perusavain on kaupunginvaltuuston salkussa. Talousarviossa.
Kolumni