"Professori Sirkka-Liisa Kivelän raportti vanhushoidon tilasta nostaa esiin tärkeitä asioita, mutta kokonaisuutena se on kapea. Se ei ole Kivelän syy. Hänen toimeksiantonsa oli rajoitettu kolmelle osa-alueelle, ja selvitystyöhön annettu kahden kuukauden aika oli hirvittävän lyhyt", geriatrian erikoislääkäri ja Stakesin erikoistutkija Harriet Finne-Soveri sanoo.
Finne-Soveri kuvaa Kivelän saamaa toimeksiantoa yhdellä sanalla: "Hölmö."
"Vanhustenhoidossa on suuria alueita, joihin pitäisi puuttua. Isolta alueelta oli nyt otettu selvitykseen vanhusten lääkitys, masennus ja lääkärikoulutus. Ne ovat tärkeitä, mutta ei ole mitään järkeä irrottaa niitä kokonaisuudesta."
Dementiavanhusten hoito kiireisin
Harriet Finne-Soverin mielestä kiireimmiten pitäisi selvittää dementoituvien vanhusten hoito. Muistihäiriöiden tehokas diagnostiikka keskittyy Suomessa muutamiin isoihin kaupunkeihin. Muualla diagnostiikka on kirjavaa ja käytännöt vaihtelevat.
"Ihmiset eivät tiedä, mikä liittyy vanhuuteen ja mikä sairauteen. Vanhusten hoitoon panostetaan voimavaroja tietämättä, mikä heitä vaivaa ja voisiko perussairauden parantaa tai lääkityksellä viivyttää dementian etenemistä."
Vanhustenhoito ei ole Suomessa niin huonossa jamassa kuin on väitetty. Finne-Soveri on viimeiset viisi vuotta tutkinut vanhuspalvelujen rakennetta ja laatua eri maissa.
Parhaillaan on valmistumassa raportti kotihoidosta.
"Laitos- ja avohoito ovat meillä kansainvälisesti hyvää keskitasoa. Olemme ehkä vähän jäljessä muista Pohjoismaista, mutta muuhun maailmaan verrattuna vanhustenhoito on Suomessa keskitason yläpuolella."
Raportti raottaa
kirstun kantta
Vanhenemiseen liittyvistä sairauksista tarvitaan Harriet Finne-Soverin mukaan laajalti tutkimustietoa, koska sitä kautta tulee tietoa myös vanhusten ylilääkinnästä, masennuksesta ja dementioista. "Niihin se raha tässä maassa menee."
Kivelän esiin nostamia koulutuskysymyksiä Finne-Soveri pitää erittäin tärkeinä. "Vanhushuollon yksi peruspilareista on tiedon lisääminen."
"Kotihoidossa olevien vanhusten selviytymiseen olisi saatava lisää resursseja. Suuresta joukosta pitäisi poimia ne vanhukset, joiden eteen kannattaa tehdä paljon työtä, jotta he pärjäävät kotona eivätkä joudu niin huonoon kuntoon, että laitos on ainoa ratkaisu."
Kotihoito on Suomessa kirjavaa eikä useinkaan lähde vanhusten omista tarpeista.
"Dementoivaa sairautta poteva vanhus voi unohtaa esimerkiksi syömisen. Jos kotipalvelu ei tiedä sairaudesta, työntekijä käy tuomassa ruuan, niiaa nätisti ja menee tiehensä, kun pitäisi jäädä varmistamaan, että vanhus syö ruokansa."
Yksinkertaisissa asioissa tapahtuu paljon laiminlyöntejä. Ihmisten omaa tahtoa ja selviytymistä kunnioitetaan kuten pitääkin, mutta vanhus voi jäädä heitteille, jos hänen dementiastaan ei ole tietoa.
"Koko tämä problematiikka on Suomessa selvittämättä. Ei ole Kivelän syy, että hänen toimeksiantonsa oli kapea. Kivelä on raottanut kirstun kantta parhaansa mukaan, mutta se ei riitä. Selvitystyötä pitää jatkaa laajalta pohjalta."
Kotihoito tukee älyllistä toimintakykyä
Sirkka-Liisa Kivelän esittämien toimenpide-ehdotusten toteuttamisen on arvioitu maksavan miljardi euroa.
Harriet Finne-Soveri esittää toisenlaisen laskutoimituksen. Pitkäaikaishoidon laitoksissa on Suomessa noin 30 000 paikkaa. Yhden potilaan hoito maksaa 100 euroa vuorokaudelta, joten laitoshoidon kokonaiskustannukset ovat reilut miljardi euroa vuodessa.
"Tällä rahalla voidaan oikein suunnatuilla suunnatuilla toimenpiteillä tarjota parempaa hoitoa, mutta ei ole järkevää ruveta isolla rahalla kohentamaan vain raportissa esitettyjä osa-alueita."
Laitoshoidon vanhuksista kolmella neljäsosalla on keskivaikea tai vaikea dementia ja vajaa neljäsosa potee lievää dementiaa. Kahdeksalla prosentilla ei ole muistisairautta.
"Jos lievää ja keskivaikeaa dementiaa sairastavat voitaisiin hoitaa turvallisesti kotona, se olisi suuri parannus. Niin kauan kuin ihminen vielä tunnistaa, missä hän asuu, kotihoito tukee hänen älyään ja henkistä toimintakykyään."