Pääkirjoitus

Vanhustenhoidossa koetut ongelmat ovat vasta esimakua tulevasta – tarvitaan sitova mitoitus ja lisää rahaa

Vanhustenhoidossa koetut ongelmat ovat vasta esimakua tulevasta. Riittävä hoiva edellyttää hoitajamitoitusta ja valvonnan lisäämistä.

Ikäihmisten hoivaa varten tarvitaan sitova hoitajamitoitus ja lisää rahaa. Lämpimät puheet eivät enää riitä.
Ikäihmisten hoivaa varten tarvitaan sitova hoitajamitoitus ja lisää rahaa. Lämpimät puheet eivät enää riitä.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Vanhustenhoidossa koetut ongelmat ovat vasta esimakua tulevasta. Riittävä hoiva edellyttää hoitajamitoitusta ja valvonnan lisäämistä. Ikäihmisten parissa tehtävä työ pitäisi saada myös nykyistä vetovoimaisemmaksi.

Vanhustenhoidon räikeistä epäkohdista ja törkeistä laiminlyönneistä on noussut myrsky, jossa sanoja ei säästellä. Vanhustenhoidon puutteissa on kuitenkin viime kädessä kyse siitä, että työntekijöitä ei ole riittävästi.

Vaatimusta hoitohenkilöstön vähimmäismäärästä ei ole kirjattu nykyiseen vanhuspalvelulakiin. Pelkkä suosituksen varassa oleva mitoitus antaa mahdollisuuden mennä sieltä, missä aita on matalin. Ryvettyneiden yksityisten hoivajättien toiminta osoittaa, että sitova hoitajamitoitus on tarpeen, jotta edes perushoito tulisi tehdyksi. Tilanne on sama julkisella puolella.

Poliittisella kentällä sitovasta hoitajamitoituksesta vallitsee juuri nyt varsin laaja yksimielisyys. Opposition välikysymyksessä vaaditaan vanhustenhoidon hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin velvoittavana.

Sitovalla mitoituksella on hallituspuolueista myös keskustan ja sinisten tuki. Vain kokoomus on jäänyt puolustamaan kantaa, jonka mukaan hoitajamitoitus ei ratkaise vanhushoidon ongelmia, vaan asioita on katsottava ihmisten henkilökohtaisesta hoidontarpeesta.

Kokoomuksen mukaan kaavamainen desimaali ei ratkaise asiaa. Kokoomuksen kannalta näyttää pahalta, kun se jää yksin vastustamaan sitovaa mitoitusta.

Kun vanhuspalvelulakia laadittiin vuonna 2012, hoitajamitoituksesta käytiin kovaa keskustelua. Mitoitusta ei lopulta kirjattu lakiin. Vanhuspalvelujen laatusuosituksessa puhutaan 0,5 hoitajasta yhtä hoidettavaa kohden. Nykyinen hallitus karsi vanhuspalvelulain velvoitteita 2017 ja korosti omavalvonnan merkitystä.

Minimimääräisestä hoitajamitoituksesta tulee helposti maksimi. Se on kuitenkin parempi kuin pelkkä suositus, josta on helppo lipsua. Vastalääke tähän on se, että minimimäärää ei vedetä liian alas. Tarvitaan sekä hoitajamitoitusta että valvonnan lisäämistä.

Onko hoitajamitoitus 0,5 vai 0,7, riippuu hoidettavien kunnosta ja hoidon tarpeesta. Paljon vaikuttaa sekin, onko hoitoyksiköissä tukihenkilökuntaa ja mikä on omaisten ja vapaaehtoisten rooli.

Vanhustenhoidon ongelmat ovat vasta esimakua tulevasta. Suomen väestörakenne on ikävässä muutoksessa. Ikäihmisten ikäluokat paisuvat, eikä tilalle synny riittävän suuria nuoria ikäluokkia.

Paljon parjatut yksityiset palvelut ovat arkea myös tulevaisuudessa, sillä kunnat eivät pysty vastaamaan kasvavaan hoidon tarpeeseen. Samalla ala pitäisi pystyä pitämään houkuttelevana.

Laajasta yksituumaisuudesta huolimatta hoitajamitoitusta koskeva lainsäädäntö siirtyy seuraavalle hallitukselle. Siinä vaiheessa on pidettävä huoli siitä, että nyt annetut lupaukset myös toteutuvat.

Kasvavat palvelutarpeet merkitsevät sitä, että vanhustenhoitoon pitää saada lisää rahaa. Kestävyysvaje ei katoa minnekään, vaan työelämään pitää saada enemmän ihmisiä.

Tulevaisuudessa on pakko turvautua myös aktiiviseen maahanmuuttoon, jota varten tarvitaan selkeä ja moderni politiikkaohjelma.