Kuntoutus- ja virkistystoimintaan hakeutuvien vanhusten määrä lisääntyy ja ikäihmiset ovat entistä huonokuntoisempia. Samaan aikaan palveluista joudutaan kuitenkin tinkimään, koska hoitajia ei ole riittävästi.
Raskas työ kuormittaa työssäolevia hoitajia. Lisäksi kunnilla ei ole resursseja palkata tarvittavaa määrää sijaisia varsinkaan kesäaikaan, vahvistaa Anne-Mari Raassina sosiaali- ja terveysministeriöstä.
"Henkilöstön määrä on viime vuosina noussut, mutta ei tarpeeksi suhteessa asiakasmäärän kasvuun. Kuntouttavaan ja muuhun kuin perushoitoon tarvitaan enemmän hoitajia."
Oulun läänin sosiaali- ja terveysneuvos Marja-Leena Kärkkäinen kertoo, että vanhushoidon murrostila näkyy vanhainkotihoidon vähentymisenä sekä terveyskeskuspotilaiden ja yksityisten palvelujen tuottajien lisääntymisenä.
"Vanhushoito on rakenteellisesti muuttunut. Vanhuksia on siirretty laitoksista avohoitoon. Huomiota tulisi kiinnittää siihen, että asiakkaat ovat laitos- tai kotihoidossa sen mukaan, mitä palveluita he tarvitsevat."
Vanhuksia halutaan kannustaa itsenäiseen asumiseen ja sitä tavoitellaan sosiaali- ja terveysministeriön tavoite- ja toimintamalli 2004-2007-ohjelmassa. Suositus on, että vuoden aikana 25 prosenttia yli 75-vuotiaista käyttäisi kotipalveluita.
"Valtaosa kunnista ei tätä saavuta. Edellisessä kahden vuoden välein julkistettavassa selvityksessä luku oli 11,4 prosenttia", Raassina huomauttaa.
Sijaisia vaikea saada
Oulun laitoshoitopaikoissa suositusten mukainen henkilöstömitoitus liikkuu akselilla keskiverto-hyvä ja työntekijämäärä on viime vuosina ollut kasvussa.
Esimerkiksi Hiirosenkodissa on viimeisen viiden vuoden aikana vakinaistettu kolmisenkymmentä työllistettyä. Perusmiehitys on kohtalainen, mutta ongelmia synnyttävät vajavaiset sijaismäärärahat. Vain puoleen henkilöstön poissaoloista löydetään tuuraaja.
"Käytännössä se tarkoittaa 1,8-2 hoitajaa kymmentä asukasta kohti. Noin 50-80 prosenttia hoiva-asukkaistamme vaatii kahden hoitajan työpanosta. Jos työpari puuttuu, täytyy toisia pyytää avuksi. Se viivästyttää toimimista ja vaikeuttaa työskentelyä. Silloin tehtäviä täytyy priorisoida", kuvailee Oulun kaupungin vanhustyön johtaja Pentti Koistinen.
Myös kotihoidossa lisätyövoiman löytäminen aiheuttaa päänvaivaa. Alle viikon mittaisille sairaslomille ei oteta sijaista.
"Silloin siirrämme kuukausisiivouksia, tingimme aikatauluista sekä kuntoutus- ja virkistystoiminnasta", Koistinen kertoo.
Tilanne kunnissa vaihtelee
Ongelmakohdat tunnistetaan muuallakin. Inkeri Toppinen Iin kunnan vanhusten avo- ja kotipalveluista kertoo, että kunnan avopalveluissa työntekijämäärä on pysynyt ennallaan samaan aikaan, kun palveluiden tarve on kasvanut.
"Lähinnä kipuilemme sen kanssa, tuottaako kunta palvelut vai miten me ne toteutamme. Esimerkiksi kotiaputyötä olemme joutuneet ulkoistamaan."
Toppisen mukaan avopuolella pystytään järjestämään peruspalvelut siivouksineen ja ruokailuineen, mutta virkistyspalveluista joudutaan tinkimään.
"Teemme jokaiselle asiakkaallemme heidän tarpeidensa mukaiset henkilökohtaiset suunnitelmat. Niissä määritellään esimerkiksi, kuinka usein asiakasta kylvetetään. Ulkoilua ja vanhusten kanssa seurustelua joudumme rajoittamaan."
Myös Tyrnävällä virkistystoiminnasta joudutaan nipistämään. Henkilöstömäärä ei ole liikahtanut suuntaan tai toiseen, mutta työtaakka on kasvanut. Päivittäin vanhuksille on kuitenkin tarjolla yhteinen laulu- ja bingohetki. Peruspalvelut pystytään toteuttamaan ilman ongelmia.
"Syömiset hoidamme ajallaan, kylvetyksestä sovimme asiakkaan kanssa ja ulkoilmaan asiakkaat pääsevät kesäaikaan joka arkipäivä. Viikonloppuisin minimimiehityksellä ulkoilu on hankalaa", kertoo Tyrnävän vanhustyönjohtaja Tarja Karjalainen.
Iin laitoshoidossa tilanne on parempi. Tälle vuodelle osastoille on saatu neljä uutta hoitajan toimea, joista kaksi on täytetty keväällä ja toiset kaksi täytetään syksyllä.
"Olemme henkilöstösuositusten mukaan keskitasolla, ja tällä mitoituksella pystymme tarjoamaan laadukasta palvelua", sanoo terveyskeskussairaalan ja hoivapalvelujen osastonhoitaja Hannele Pöykiö.