Vanhusten ravitsemusongelmat ovat yleisiä vanhainkodeissa sekä sairaaloissa. Vanhainkodeissa joka kolmas asukas kärsii joko aliravitsemuksesta tai virheellisestä ravitsemuksesta.
Sairaaloiden iäkkäiden pitkäaikaispotilaiden kohdalla tilanne on vielä heikompi. Heistä ravitsemusongelmista kärsii yli puolet.
Tiedot käyvät ilmi perjantaina Helsingin yliopistossa tarkastettavasta ravitsemustieteen väitöskirjasta. Vanhustyön keskusliitossa työskentelevä väittelijä Merja Suominen pitää tutkimuksensa lukuja itsekin hurjina.
Suomisen mukaan ravitsemusongelmat liittyvät usein vanhusten sairauteen tai heikentyneeseen toimintakykyyn. Tavallisia syitä ovat dementia, nielemisongelmat sekä ummetus.
Vanhainkotien sairaaloita parempaa ravitsemustilannetta selittää Suomisen mukaan pitkälti asukkaiden parempi toimintakyky. He pystyvät paremmin huolehtimaan omasta syömisestään kuin sairaaloiden pitkäaikaispotilaat.
Ravitsemusongelmia pahentaa myös se, etteivät hoitajat useinkaan osaa tunnistaa vanhusten ravitsemusongelmia. Suomisen mukaan vain noin neljäsosa ravitsemusongelmista tunnistetaan.
"Vanhusten laihtumista selitellään. Usein laihtumista pidetään väistämättömänä ja sitä selitellään sairaudesta johtuvaksi."
Myös hoitajien kiire vaikeuttaa tilannetta.
Suomisen mukaan vanhusten syömisen huomioimisella laihtuminen voitaisiin kuitenkin usein välttää, samoin ravitsemusongelmista seuraavat haitat.
Ravitsemusterapeutteja vanhusten avuksi
Suomisen mukaan helpoin tapa kohentaa vanhusten ravitsemusongelmia olisi palkata vanhainkoteihin ja sairaaloihin ravitsemusterapeutteja. Suominen lisäisi myös hoitajien koulutusta. Ravitsemus olisi myös otettava keskeisempään asemaan iäkkäiden potilaiden hoidossa.
Suomisen mukaan aliravitsemuksesta kertoo vanhuksen laihtuminen. Lisäksi hiusten, ihon ja kynsien heikko kunto kielii ravitsemusongelmista. Puutoksia voi olla myös ylipainoisilla vanhuksilla. Tällöin huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti juuri ihoon, hiuksiin ja kynsiin.
Yleisimmin vanhukset kärsivät D-vitamiinin puutoksista. Tämä taas johtaa usein lihaskoordinaation ja tasapainon ongelmiin, jotka puolestaan lisäävät ikäihmisten kaatumisia. Kun D-vitamiinin puute on heikentänyt jo entisestään kaatujan luuston kestävyyttä, kaatumisen seuraukset ovat entistä pahemmat.
Suomisen tutkimukseen osallistui reilut 2 000 vanhainkotien asukasta ja tuhat iäkästä sairaalapotilasta.