Paljon on puhuttu yksityisten vanhuspalveluiden puutteista. Haluamme nostaa keskustelua myös ongelmista julkisissa palveluissa. Ikääntyneiden vanhempiemme alla kuvatut ongelmat ovat toteutuneet Oulunkaaren kuntayhtymän yksikössä.
Isämme oli muistisairas vanhus, jolle lukuisten yritysten jälkeen myönnettiin hoivapaikka. Isän hoitopaikka vaihtui heti hoitoyksikköön sijoittamisen jälkeen seitsemän kertaa. Jokaisen vaihdoksen jälkeen isä reagoi siirtoon ahdistuksella ja levottomuudella, joita hoidettiin lääkityksellä ja sitomisella.
Tiedonkulku isän hoidosta oli puutteellista. Näistä esimerkkinä oli hoitohenkilökunnan epätietoisuus isän näkövammasta, voinnista sekä annetusta hoidosta tai lääkityksistä. Tiedon kulku eri hoitoyksiköiden välillä siirtojen yhteydessä ei toiminut lainkaan.
Isän itsemääräämisoikeutta rajoitettiin sitomalla hänet magneettitivöillä. Isä vietti paljon aikaa pyörätuolissa, joka oli luvattoman huonokuntoinen. Selkätuki oli rikkoutunut ja se korvattiin ergonomisesti erittäin epämukavalla puulevyllä. Useiden yhteydenottojen jälkeen pyörätuoli vaihdettiin.
Hankimme isälle lonkkahousut suojaamaan häntä kaatumisilta. Ne eivät olleet kertaakaan päällä käydessämme tapaamassa isää.
Isä tippui sängystä ja hänen reisiluunsa pää murtui. Isä oli erittäin kivulias ja tapaturma kävi ilmi vasta kolmen päivän päästä omaisten ihmetellessä asiaa.
Omaisten vaatimuksesta isä toimitettiin kuvattavaksi ja sieltä leikkaushoitoon. Leikkauksen jälkeen kuntouttamista ei järjestetty. Isä joutui pysyvästi pyörätuoliin.
Isä sairastui keuhkokuumeeseen muutamaa päivää ennen kuolemaansa. Henkilökunnan huolimattomuuden vuoksi hoitosuunnitelma oli jäänyt kirjaamatta, ja isä ei saanut tarvittavaa kipulääkitystä. Omaiset veivät jouluaattona kuolemaa tekevän kärsivän vanhuksen sairaalaan, jossa lääkäri määräsi kipuihin lääkityksen.
Äiti toimi isän omaishoitajana ja hänen kuntonsa huononi nopeasti isän lähdön jälkeen. Äidille haettiin ja saatiin kunnalta tukea kotona asumiseen. Pian äiti ei enää kyennyt asumaan kotona edes tuettuna.
Omaiset hakivat oikeutta asumispalveluihin kotikunnasta, joka teki kielteisen päätöksen. Useat lääkärin hoitoa vaatineet kaatumiset ja sairaalahoidot, harhat, turvattomuus sekä kodinhoitojen riittämätön määrä johtivat omaisten taholta sijoittaa äiti toiseen kuntaan.
Omaiset valittivat em. kielteisestä päätöksestä Oulunkaaren kuntayhtymään, joka hylkäsi valituksen. Tässäkään vaiheessa päätös ei perustunut äidin toimintakyvyn arviointiin. Ennen hakemuksen jättämistä äidille ei suostuttu lisäämään kodinhoidon palveluja pyynnöistä huolimatta.
Omaiset tekivät asuinkuntamuutos- sekä asumispalveluhakemuksen uuteen asuinkuntaan. Äidin toimintakyky asianmukaisesti mitattiin, ja uusi asuinkunta myönsi äidille asumispalveluoikeuden.
Hoivapalvelujen piiriin pääseminen ja laadukas hoito on jokaisen vanhuksen oikeus. On uskomatonta, että tällaista kohtelua tapahtuu Suomessa.
Omaiset
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.