Pitäisikö lapset velvoittaa elättämään omat vanhempansa vastineeksi siitä, että vanhemmat ovat pitäneet huolta alaikäisistä lapsistaan? Kyllä, perheoikeuteen erikoistunut professori Urpo Kangas vaati äskettäin Ylen haastattelussa. Ei, sanovat ne, jotka muistuttavat, että hyvinvointi- ja vanhuspalvelut ylläpidetään verovaroin riippumatta varallisuudesta.
Tosiasiassa keski-ikäiset lapset kantavat isoa huoltovastuuta. Hoitopaine on johtanut siihen, että julkisuudessa vaaditaan joustavampia työaikoja ikääntyvien vanhempien vaatiman hoivan takia. Vertailu muihin Euroopan maihin ontuu, sillä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa pyritään siihen, että kukaan ei jää vaille hoitoa ja ettei hoito ole riippuvainen hyväntekeväisyydestä.
Periaate on, että varallisuudesta riippumatta kaikille taataan samanlaiset palvelut. Siksihän niitä veroja maksetaan. Nyt eläköityvillä on myös aiempaa useammin työeläke turvanaan pelkän kansaneläkkeen sijaan.
Yhteiskunnallinen kehitys on Suomessa johtanut siihen, että perheet ovat hajonneet eri puolille maata työn ja opiskelun takia. Perhesuhteet ovat ohentuneet, ja välimatkat vaikeuttavat huoltovastuun toteuttamista.
Aiemmin laissa oli velvoite, jonka mukaan lasten oli kykyjensä mukaan huolehdittava vanhemmistaan. Huoltovelvollisuuden palauttava laki on liian järeä toimenpide vain siksi, että yksittäistapauksissa jotkut eivät piittaa vanhemmistaan tai muista heitä taloudellisesti. Oudolta tuntuu myös professorin ehdotus, jonka mukaan perintö olisi riippuvainen hoivasta.
Perhesuhteet ovat mutkikkaita asioista. Hyvä neuvo näin alkajaisiksi on, että lapset edes soittaisivat ja kyläilisivät ikääntyvien vanhempiensa luona.
Pääkirjoitus